Ehtolauseet

Ehtolauseet, tai condition-lauseet, ovat lauseita, jotka ilmaisevat ehdon, jonka nojalla päälausetta toteutuu tai ei toteudu. Ne ovat alisteisia lauseita ja yleensä liittyvät pää- tai luvun via, jossa mainitaan kyseisen ehdon vaikutus. Ehtolauseet aloitetaan tavallisesti konjunktioilla kuten jos tai mikäli, ja ne voivat esiintyä ennen tai jälkeen päälausetta. Kun ehtolause esiintyy ennen päälausetta, väliin sijoitetaan yleensä pilku.

Rakenne ja taivutus voivat vaihdella riippuen siitä, onko kyseessä todellinen vai epärealistinen ehto. Tyypillisesti ehtolauseen verbi taivutetaan aikamuotoonsa tilanteen mukaan, ja päälausetta käytetään usein samaan aikamuotoon tai ilmaisee tulevan tulemisen. Esimerkki todellisesta ehdoista: Jos sataa, otan sateenvarjon. Tässä sataa on todennäköinen, nykyinen tilanne, ja päälausetta noudattaa tulevaisuuteen viittaava käytäntö. Epärealistisessa ehdossa: Jos minulla olisi enemmän rahaa, ostaisin auton. Tässä ehtolauseessa käytetään konditionaalin muotoja (olisi, ostaisin) ilmaistakseen hypoteettista tilannetta.

Ehtolauseet voivat ilmentää erilaisia sävyjä: muodollisempi vaihtoehto esiintyy usein käyttämällä kuten mikäli; arkisessa puheessa käytetään usein yksinkertaisempia muotoja. Ehtolauseet voivat myös sisältää konjunktioita muita kuin jos kuten vaikka, mikäli ja lainausmuuttujia ilmaistakseen myönteisen tai kielteisen ehdon. Ne ovat keskeinen osa suomalaisen kielen tapa ilmaista riippuvuuksia ja suunnitelmia.

Näennäisesti monimuotoiset, ehtolauseet ovat yksinkertaisia perusmuotoja, joiden avulla voidaan kuvata ehtojen ja tulosten välistä yhteyttä sekä eri aikamuotojen välisiä suhteita.