aikamuotojen
Aikamuotojen käsite viittaa verbien muotoihin, joilla ilmaistaan tapahtuman ajankohta suhteessa puhehetkeen. Suomen kielessä aikamuotoja tarkastellaan pääosin neljän perusmuodon kautta: preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Näillä muodoilla ilmaistaan sekä ajankohta että, osin, tapahtuman näkökulma suhteessa kääntöön nykyhetkestä.
Preesens kuvaa nykyhetkeä tai lähitulevaisuutta. Esimerkki: minä syön. Preesens voi myös viestiä suunnitellusta tai ohjelmoidusta tulevasta,
Imperfekti ilmaisee mennyttä aikaa: minä söin. Se kertoo tapahtuman, joka on jo tapahtunut.
Perfekti muodostetaan apuverbin kanssa: minä olen syönyt. Perfekti viestii, että teko on toteutunut ja sillä saattaa
Pluskvamperfekti ilmaisee menneyyttä suhteessa toiseen, aiempaan menneeseen: minä olin syönyt. Se kertoo, että teko oli jo
Futuuriin suuntautuvat ajat voidaan ilmaista ilman erillistä futuurimuotoa: esimerkiksi "minä syön huomenna" tai periphrastisesti "minä tulen
Aikamuotojen lisäksi suomessa on moodien vaikutus aikäsitykseen, mutta aikamuodoilla tarkoitetaan ensisijaisesti näitä neljää perusmuotoa. Tämän lyhyen