Edustamattomuutta

Edustamattomuutta tarkoitetaan tilaa, jossa tietyt ryhmät tai intressit eivät ole riittävästi tai näkyvästi edustettuina poliittisissa tai julkisissa instituutioissa, päätöksenteossa tai julkisessa keskustelussa. Käsite kattaa sekä deskriptiivisen edustuksen – miltä ryhmiltä ihmiset näyttävät päätöksentekijöissä – että sisällöllisen, tai substanssisen, edustuksen – miltä ryhmien tarpeet ja mielipiteet näkyvät päätösten sisällössä.

Soveltamisalue on laaja ja kattaa elämyksen poliittisista elimistä, kuten parlamentti ja kunnallinen hallinto, sekä muita yhteiskunnallisia areenoita kuten yritysten hallitukset sekä mediakenttä. Erityisesti tutkimuksessa puhutaan usein väestöllisen, etnisen, kielellisen, sukupuolisen tai alueellisen edustuksen vajauksesta.

Syy-seurauksia edustamattomuudelle selittävät muun muassa vaalijärjestelmät (esimerkiksi suuret vaalipiirit tai enemmistövaalit voivat rajoittaa pienryhmien pääsyä vaikuttamaan), esteet ehdokkuudelle (kustannukset, verkostojen puute, syrjintä), puolueiden rekrytointikäytännöt sekä taloudellinen ja sosiaalinen rakenne, joka ei tue monipuolista osallistumista. Myös maantieteellinen ja taloudellinen eriytyminen sekä kulttuuriset normit voivat lisätä puutetta edustuksessa.

Seurauksia voivat olla legitiimiyden heikentyminen, päätösten legitiimiyden kyseenalaistaminen, politiikan responsiivisuuden puute sekä yhteiskunnallisen luottamuksen heikkeneminen. Edustamattomuutta voidaan tarkastella mittaamalla deskriptiivistä ja substanssista edustusta sekä käyttämällä eräitä tasa-arvoa ja inklusiivisuutta edistäviä toimia, kuten kiintiöitä, palkitsemisjärjestelmiä tai aktiivista rekrytointia. On huomioitava, ettei deskriptiivinen vajaus aina tarkoita yhtälaista sisällöllistä puutetta, ja päinvastoin. edustamattomuutta käsitellään usein yhdessä oikeudenmukaisuuden ja demokratiakriteerien kanssa.