EUkansalaisuus

EUkansalaisuus, yleisesti tunnettu nimellä EU-kansalaisuus, tarkoittaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten erityistä asemaa, joka täydentää heidän kansallista kansalaisuuttaan. EU-kansalaisuuden perus oikeudellinen pohja on Maastrichtin sopimus (1993) sekä Euroopan unionin toimielinten perusoikeudet; sen keskeinen artikla on Artikkeli 20 TFEU. EU-kansalaisuuden saa automaattisesti, kun henkilöllä on jokin jäsenvaltion kansalaisuus.

Keskeiset oikeudet ja mahdollisuudet EU-kansalaisilla ovat vapaa liikkuvuus ja oleskelu muissa EU-maissa, oikeus työskennellä, opiskella tai harjoittaa liiketoimintaa missä tahansa jäsenvaltiossa sekä oikeus nauttia samalla tavoin kuin kansalaiset kyseisessä maassa saavutetuista työ- ja sosiaaliturvaetuuksista. EU-kansalaiset nauttivat lisäksi tasapuolisen kohtelun työmarkkinoilla ja palveluissa sekä oikeuden käyttää valtiollisia perus- ja yhdenvertaisia palveluita. Heillä on oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa sekä kunnallisvaaleissa asuinvaltion sääntöjen puitteissa, sekä oikeus osallistua kansalaisaloitteisiin ja lähettää kysymyksiä EU-instituutioille (myös mahdollisuus yhteydenottoja ja valituksen tekemistä). Ulkomailla EU-kansalaiset voivat anoa konsulaarista suojelua minkä tahansa EU-maan toimivaltaiselta edustustolta, jos heidän kotimaansa ei ole suoraan läsnä.

Kansalaisuuden hankkiminen ja mahdollinen menettäminen määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaan, sillä EU-kansalaisuus ei ole erillinen itsenäinen valtio, vaan lisäoikeus kansalliseen kansalaisuuteen. Useimmat jäsenvaltiot sallivat kaksikansalaisuuden, mikä mahdollistaa EU-kansalaisuuden säilyttämisen yhdistettynä toiseen kansalaisuuteen.