EUinstrumenttien

EU-instrumenttien tarkoitetaan EU:n käyttötapoja ja välineitä, joiden avulla unioni toteuttaa politiikkojaan ja saavuttaa tavoitteitaan jäsenvaltioissa. Ne kattavat sekä lainsäädäntötavan että taloudelliset ja hallinnolliset keinot, joilla toimintaa suunnataan ja rahoitetaan.

Lainsäädännölliset instrumentit muodostavat keskeisen osan EU:n oikeusjärjestystä. Näihin kuuluvat säädeme, jotka ovat sitovia jäsenvaltioille kokonaisuutena (esimerkiksi säädökset ja päätökset), sekä suositukset ja lausunnot, jotka eivät ole sitovia. Tyyppien avulla EU voi määrittää oikeudelliset tavoitteet ja velvoitteet sekä kehittää yhteisiä sääntöjä ja standardeja.

Taloudelliset ja rahoitusinstrumentit antavat keinoja tukea politiikkojen toteuttamista käytännössä. Esimerkkejä ovat rakennerahastot ja muut EU:n rahoitusvälineet, kuten rakenne- ja investointirahastot sekä yhteensä useiden ohjelmien kautta myönnettävät apurahat, lainat, takaukset ja oman pääoman rahoitus. Näitä toteutetaan monivuotisilla rahoituskehyksillä ja erityisillä ohjelmilla, kuten tutkimus- ja innovaatio-ohjelmilla sekä maatalous- ja aluekehitystehtävillä. EU:n budjetti rahoittaa näitä välineitä, joiden avulla voidaan tukea kasvua, työllisyyttä, koheesiota, ilmastotoimia ja kilpailukyvyn parantamista.

Implementointi tapahtuu pääasiassa EU:n instituutioiden kautta. Komissio ehdottaa välineitä, ja ne hyväksytään neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Erillisiä säätelytoimia, kuten täytäntöönpanotoimia ja delegoituja toimia, käytetään täsmentämään säännöksiä käytännön tasolla.

EU-instrumenttien tavoitteena on tarjota oikea-aikaisia ja räätälöityjä keinoja politiikan toimeenpanon tueksi sekä varmistaa jäsenvaltioiden yhteinen etu ja tasapuolinen kehitys.