Distillaatio

Distillaatio on erottelu- ja puhdistusmenetelmä, jossa seoksesta erotetaan komponentteja kiehumispisteiden erojen perusteella. Kun seos kuumennetaan, haihtuvat osat muodostavat höyryä, joka tiivistyy vastaanottimeen. Eri yhdisteet tiivistyvät eri lämpötiloissa, minkä vuoksi prosessin avulla voidaan saada puhtaampia nesteitä tai erillisiä komponentteja.

Yleisimmät distillaatiotyypit ovat yksinkertainen distillaatio, fraktiointi eli fraktionaalinen distillaatio, höyrydistillaatio sekä tyhjiödistillaatio. Yksinkertaisessa distillaatiossa seos kiehuu suoraan; fraktioinnissa käytetään tislauskolonnaa, jonka kautta koostumusta jaetaan useampaan osaan. Höyrydistillaatiossa höyryä syntyy käyttämällä höyryä haihduttamaan koostumuksia, ja tyhjiödistillaatiossa kiehumispisteitä alentamalla voidaan käsitellä herkempiä aineita.

Laitteet koostuvat lämmitysastiasta, tislauskolonnasta tai tislauspakkauksesta, kondensaattorista ja vastaanottimesta sekä jäähdyttimistä. Teollisessa käytössä käytetään usein useita kolonnia ja mittaus sekä automaatiojärjestelmiä lämpötilan ja paineen hallintaan.

Distillaatio on keskeinen puhdistus- ja erotusmenetelmä kemian-, elintarvike-, farmasia- ja energiasektoreilla. Sillä erotetaan haihtuvat yhdisteet alkoholin valmistuksessa, aromaattiset öljyt sekä raakaaineiden jalostus, tai laboratoriossa puhdistetaan aineita ja erotetaan komponentteja tutkimus- ja kehitystyössä.

Historia ulottuu antiikin aikaan, ja kehitys kiihdyi keskiajalla sekä varhaismodernilla ajalla. Teollinen distillaatio yleistyi 1800-luvulla, jolloin tarkka lämpötilan ja paineen hallinta sekä suuret kolonnat mahdollistivat massatuotannon.

Turvallisuus ja ympäristö: distillaatiossa on usein palavien höyryjen ja turvallisuusriskien vaara. Käytössä noudatetaan asianmukaisia ilmanvaihtoja, suojavarusteita sekä laitteiston huoltoa ja jätehuoltoa.