Detektiomenetelmät

Detektiomenetelmät ovat menetelmiä ja teknologioita, joiden avulla voidaan todentaa jonkin kohteen, ilmiön tai tilan olemassaolo tai puuttuminen. Niitä käytetään laajasti tieteessä, tutkimuksessa, teollisuudessa ja terveydenhuollossa.

Keskeisiä käsitteitä ovat herkkyys, spesifisyys sekä mahdolliset raja-arvot kuten limit of detection (LOD) ja limit of quantification (LOQ). Herkkyys tarkoittaa pienimmän havaittavan määrän luotettavaa havaitsemista, kun taas spesifisyys kuvaa kykyä havaita vain tarkka kohde häiriötekijöistä huolimatta. Lisäksi huomioidaan tarkkuus, toistettavuus, kalibrointi ja validointi. Detektiomenetelmät voivat olla kvalitatiivisia tai kvantitatiivisia ja voivat olla kohdennettuja tai laajemmin spektrisiä.

Menetelmien tyypit ovat muun muassa instrumentaalinen detektiöinti (spectroskopia, kromatografia, massaspektrometria sekä kuvantamismenetelmät), molekyylidetektiot (PCR- ja isothermal amplifikaatiotekniikat kuten LAMP), immunodetektiot (ELISA ja immunokromatografiset testit) sekä elektro- ja optiset sensorit sekä biosensorit.

Sovellusalueita ovat kliininen diagnostiikka, ympäristönvalvonta, elintarviketurvallisuus, teollinen prosessivalvonta sekä oikeuslääketiede. Validointi ja laadunvarmistus ovat keskeisiä: kalibrointi, kontrollinäytteet ja ulkopuoliset vertailut sekä noudattaminen standardeja, kuten ISO/IEC 17025 ja ISO 15189.

Kehitystyön suuntia ovat pienikokoiset ja kannettavat järjestelmät, mikrosirut, mikrofluidiikka sekä monipisteiset ja tekoälyä hyödyntävät tulkintamenetelmät.