amplifikaatiotekniikat

Amplifikaatiotekniikat viittaavat menetelmiin, joilla signaalin voimakkuutta lisätään. Elektroniikassa tämä on usein välttämätöntä, jotta heikko signaali voidaan havaita tai käsitellä. Yleisimpiä amplifikaatiotekniikoita ovat transistoreiden ja operaatiovahvistimien käyttö. Transistorit toimivat elektronisina kytkiminä tai vahvistimina, ja niitä voidaan kytkeä erilaisiin konfiguraatioihin, kuten yhteisemitteri-, yhteiskollektori- tai yhteisperuskytkentöihin, kunkin tarjotessa erilaisia vahvistusominaisuuksia. Operaatiovahvistimet ovat integroitujen piirien vahvistimia, jotka tarjoavat korkean vahvistuksen ja monipuolisuuden, ja niitä voidaan käyttää monenlaisissa sovelluksissa, kuten suodattimissa ja oskillaattoreissa.

Signaalin vahvistaminen voi tapahtua sekä analogisena että digitaalisena. Analogisessa vahvistuksessa signaalin muotoa ja amplitudia pyritään säilyttämään mahdollisimman tarkasti, kun taas digitaalisessa vahvistuksessa signaali muunnetaan ensin digitaaliseen muotoon, jota sitten käsitellään ja vahvistetaan matemaattisilla algoritmeilla. Molemmilla tekniikoilla on omat etunsa ja haittansa riippuen sovelluksen vaatimuksista. Vahvistuksen lisäksi amplifikaatiotekniikat voivat sisältää myös impedanssimatchausta, jolla varmistetaan maksimaalinen teonsiirto signaalilähteestä vahvistimeen ja edelleen kuormaan.