yhteisperuskytkentöihin

Yhteisperuskytkennöillä tarkoitetaan sähkötekniikassa tilannetta, jossa useampi elektroninen komponentti, tyypillisesti transistorit, jakaa yhteisen peruslähteen. Tämä peruslähteen potentiaali on kaikille yhteinen vertailupiste. Yleisin esimerkki tästä on yhteinen maa (common ground), joka on usein sijoitettu negatiiviseksi virtalähteen navaksi tai nollapotentiaaliin.

Tällainen kytkentätapa on yleinen monissa digitaalisissa ja analogisissa piireissä, koska se yksinkertaistaa suunnittelua ja vähentää komponenttien määrää. Kun transistorit jakavat yhteisen peruslähteen, niiden toimintaa voidaan ohjata syöttämällä signaaleja muihin pisteisiin, kuten kollektoriin tai hilaan, suhteessa tähän yhteiseen peruspotentiaaliin. Tämä mahdollistaa signaalin vahvistamisen tai kytkemisen.

Yhteisperuskytkennän etuja ovat yksinkertaisuus ja usein hyvä signaalikohinasuhde, koska yhteinen peruslinja toimii referenssinä ja voi auttaa hylkimään häiriöitä. Haittapuolena voi olla esimerkiksi se, että transistorien välinen vuorovaikutus tai jopa suuri virranotto yhdestä komponentista voi vaikuttaa muiden toimintaan yhteisen peruslinjan kautta, jos sen impedanssi ei ole riittävän pieni. Sähköverkoissa yhteisperuskytkentä voi myös liittyä vikavirtasuojausjärjestelmiin, joissa pyritään tunnistamaan ja katkaisemaan virta, jos se kulkee epätoivottua reittiä maan kautta.