Deoksidifosfaatit

Deoksidifosfaatit ovat deoksiribonukleosidien difosfaattiyhdisteitä, jotka koostuvat deoksiriboosikierteestä, yhdestä emäksestä (adenosiini, tymidiini, cytidiini tai guaniini) ja kahdesta fosfaattiryhmästä. Ne ovat osa solujen nucleotide-poolia ja toimivat välivaiheina DNA-synteesissä sekä DNA:n korjausprosesseissa. Esimerkkejä deoksidifosfaateista ovat dADP, dCDP, dGDP, dUDP ja dTDP.

Roolit ja metabolia: Deoksidifosfaatit voivat muodostua deoksinukleotidimonofosfaattien fosforylaatiolla tai dNTP- ja dephosphorylaatioiden kautta. Soluissa dNDP:t ovat välivaiheita dNTP-poolin ylläpidossa, ja niiden tasapainoa säätelevät entsyymit, kuten nukleotididifosfaattikinaasit (NDPK), jotka siirtävät fosfaattiryhmiä ATP:sta dNDP:lle muodostaen dNTP:n ja ADP:n. Dynaaminen tasapaino näiden yhdisteiden välillä on tärkeä DNA-polymeraasien substraattien saatavuuden varmistamiseksi ja virheiden välttämiseksi DNA-synteesin aikana.

Biologinen merkitys: Deoksidifosfaatteja esiintyy solujen nucleotide-poolissa ja ne toimivat keskeisinä välikappaleina deoksinukleotidien sekä DNA:n synteesin että korjausmekanismien kannalta. Niiden pitoisuudet ja muuntuminen heijastavat solun aineenvaihduntaa ja kasvuvaiheita. Tutkimuksessa ne voivat toimia sekä substraatteina että standardeina, kun mitataan nucleotide-poolin koostumusta.

Verrattuna dNTP:ihin, deoksidifosfaatit eivät ole suoraan käytettävissä DNA-polymeraasien kohteina, vaan ne on ensin muokattava dNTP-muotoon. Tämä erottaa ne tärkeänä välikappaleina DNA-synteesin biokemiassa.