Decentralisointi

Decentralisointi tarkoittaa vallan, päätöksenteon ja resurssien jakamista keskushallinnolta paikallisemmille tasoille tai itsenäisille yksiköille. Sillä pyritään parantamaan päätösten laatua sekä toimintojen tehokkuutta ja joustavuutta, sekä lisäämään paikallista osallistumista ja vastuullisuutta. Decentralisointi näkyy useissa yhteiskunnallisissa konteksteissa, kuten hallinnossa, yritysmaailmassa sekä teknologiassa.

Poliittinen decentralisointi siirtää valtaa ja päätöksentekoa alueelliselle tai paikalliselle tasolle. Hallinnollinen decentralisointi puolestaan siirtää käytännön tehtäviä, palveluiden tuotantoa ja hallinnollisia vastuita, mutta säilyttää yleisen ohjauksen keskushallintoon nähden. Taloudellinen decentralisointi lisää paikallista verotusta, tuloneuvotteluja ja rahoitusvastuita, jotta paikalliset toimijat voivat itse ohjata resurssejaan ja palveluitaan. Näiden muotojen välillä on usein päällekkäisyyksiä, ja käytännössä yhdistelmät ovat yleisiä.

Edut voivat sisältää paremman sopeutumiskyvyn paikallisiin olosuhteisiin, suuremman demokraattisen osallistumisen ja vastuun, sekä lyhyemmät päätöksenteon viestintäketjut. Toisaalta decentralisointi tuo myös haasteita, kuten koordinaation ja standardien hallinnan kustannuksia, eriarvoisuuden mahdollistumisen alueiden välillä sekä kapasiteetin ja resurssien epätasaisen jakautumisen riskin.

Sovelluksensa mukaan decentralisointi esiintyy muun muassa julkishallinnossa kunnallisen omavalvonnan ja aluehallinnon muodossa, organisaatioissa päätöksenteon delegoinnissa tiimeille sekä teknologiassa hajautettujen järjestelmien ja lohkoketjujen tavoin, joissa valta ja tieto ovat useammassa solmussa.