Deacetylaatiolääkkeet

Deacetylaatiolääkkeet, tunnetaan myös nimellä HDAC-inhibiittorit tai lyhyesti "histone deacetylase inhibitors", ovat lääkeryhmä, joka vaikuttaa geenien ilmentymiseen. Ne toimivat estämällä histonideasetylaasientsyymien (HDAC) toimintaa. Histonit ovat proteiineja, joiden ympärille DNA kietoutuu muodostaen kromatiinia. HDAC-entsyymit poistavat asetyyliryhmiä histoneista, mikä tiukentaa kromatiinin rakennetta ja vähentää geenien luettavuutta, siis hiljentää niitä. Deacetylaatiolääkkeet estävät tämän prosessin, jolloin asetyyliryhmiä kertyy histoneihin. Tämä puolestaan avaa kromatiinin rakennetta ja voi aktivoida tiettyjä geenejä.

Tätä ominaisuutta hyödynnetään syöpähoidoissa. Syöpäsoluissa geenien ilmentymisen epätasapaino on yleistä, ja HDAC-inhibiittorit voivat auttaa palauttamaan normaalia geenisäätelyä. Ne voivat indusoida syöpäsolujen erilaistumista, pysäyttää niiden kasvun tai jopa johtaa apoptoosiin, eli ohjelmoituun solukuolemaan. Useita deacetylaatiolääkkeitä on jo hyväksytty kliiniseen käyttöön erilaisten syöpien, kuten myelooman ja ihon T-solulymfooman, hoidossa. Niitä tutkitaan myös aktiivisesti muiden syöpätyyppien ja jopa neurodegeneratiivisten sairauksien, kuten Alzheimerin taudin, potentiaalisina hoitoina. Vaikka potentiaalisia etuja on, deacetylaatiolääkkeiden käyttöön liittyy myös sivuvaikutuksia, kuten väsymystä, pahoinvointia ja verenkuvamuutoksia, ja niiden käyttö vaatii tarkkaa seurantaa.