Datapolkujen

Datapolkujen käsitteellä tarkoitetaan dataa siirtävien ja jalostavien prosessien sarjaa, joka alkaa tiedon keräämisestä eri lähteistä ja päättyy kuluttajille tai päätöksentekijöille tarkoitetun tiedon tuottamiseen. Datapolut muodostuvat yleensä yhdestä tai useammasta lähteestä, tiedonsiirtoketjuista, muokkausvaiheista, tallennusratkaisuista sekä esitystavasta, kuten raportoinnista tai analytiikasta.

Datapolkujen arkkitehtuuri koostuu tyypillisesti tiedonlähteistä, tiedonsiirtoreiteistä, muokkauksesta (ETL tai ELT), laaduntarkastuksista, metadatan hallinnasta sekä tietovarastoinnista tai datalake-ympäristöstä, sekä käyttöliittymistä ja API:ista. Ne voivat olla osa suurempaa datainfrastruktuuria, jossa eri datapolut ovat yhteydessä toisiinsa ja tukevat sekä operatiivista että analyyttistä toimintaa.

Tietojen jäljitettävyys ja hallinta ovat keskeisiä datapolkujen hallinnassa. Lineage tarkoittaa kykyä nähdä, miten data on muuttunut keruusta lopulliseen käyttöön. Tietosuoja, pääsynhallinta ja auditoitavuus ovat tärkeitä erityisesti henkilötietojen käsittelyssä, sekä lainsäädännön että yrityskohtaisen hallinnan näkökulmasta.

Suunnittelussa huomioidaan skaalautuvuus, virheenkestävyys, versiointi ja skeemamuutosten hallinta. Datapolut voivat olla eripituisia ja sisältävät sekä eräajoihin (batch) että reaaliaikaisiin virtoihin perustuvia osia. Tietosopimukset ja laaduntarkastusportit auttavat varmistamaan luotettavuuden.

Käytännön esimerkkejä ovat data-analyyttiset putkistot yrityksen datalakeen tai -varastoon sekä reaaliaikaiseen monitorointiin ja operatiiviseen raportointiin suunnatut datapolut. Yhteisen hallinnan tavoitteena on lisätä läpinäkyvyyttä, helpottaa vaikutusten arviointia ja riskien hallintaa datapolkuja kehittäessä.