Autopiloteissa

Autopiloteissa on kyse autopilotti- järjestelmien toiminnasta. Autopilottijärjestelmät voivat pitää lentokoneen, laivan tai muun ajoneuvon kurssin, korkeuden, nopeuden ja muun matkan sijaintiin liittyvän parametrian hallinnassa automaattisesti, joko avustavasti tai täysin itsenäisesti. Niitä käytetään laajalti ilmailussa, merenkulussa, rautateillä ja yhä enemmän myös ajoneuvoissa sekä droneissa.

Toimintaperiaate perustuu mittaustietoihin ja ohjauslaskentaan. Autopilotit keräävät tietoja esimerkiksi asennosta, nopeudesta, suunnasta ja sijainnista gyroskopia, kiihtyvyysmittauksesta, magneettikentästä ja GPS:stä. Nämä tiedot syötetään ohjauslaskimeen, joka antaa ohjauskomentoja, kuten siipien deflectioneja, pystysuuntaista nopeutta tai kurssin säätöä. Eri tilat, kuten korkeus, suunta, kiihdytys tai lasku sekä lentosuunnitelman toteuttaminen, voivat olla erikseen käytettävissä tai kombinatorisesti käytössä. Laivoilla autopilotit voivat hallita kurssia ja nopeutta sekä ohjata moottorien tehoa. Kehittyneemmät järjestelmät integroituvat navigointiin ja lentosuunnitelman toteutukseen.

Historia ulottuu varhaisiin 1900-luvun autopilotteihin, kuten Sperryn kehittämiin yksiköihin 1910-luvulla. Historian edetessä järjestelmät ovat yleistyneet kaupallisissa lentokoneissa ja ne on yhdistetty digitaalisiin ohjaus- ja lentohallintajärjestelmiin. Turvallisuus- ja luotettavuusnäkökohdat korostavat redundanssia, koulutusta ja säännösten noudattamista.

Nykyisin autopilotteja käytetään laajasti kaupallisessa ja pienlentotoiminnassa, mutta ne sisältävät yhä useammin automaattisia lento-ohjelmia, automaattinen lähestymis ja jopa autopilotoitujen ilmaprosessien kehitystä. Dronet ja autonomiset ajoneuvot hyödyntävät samankaltaisia ohjausratkaisuja, ja tulevaisuudessa autopilotit todennäköisesti laajenevat entisestään sekä tiiviimpään integraatioon muiden järjestelmien kanssa.

---