kiihtyvyysmittauksesta

Kiihtyvyysmittaus viittaa prosessiin, jossa mitataan kappaleen tai järjestelmän kiihtyvyyttä. Kiihtyvyys on vektorisuure, joka kuvaa nopeuden muutosnopeutta ajan suhteen. Mittauksessa hyödynnetään erilaisia antureita, joista yleisimpiä ovat kiihtyvyysanturit. Nämä anturit muuttavat mekaanisen liikkeen, eli kiihtyvyyden, sähköiseksi signaaliksi, joka voidaan sitten lukea ja analysoida.

Yleisin kiihtyvyysanturityyppi on MEMS (Micro-Electro-Mechanical Systems) -kiihtyvyysanturi. Nämä ovat pieniä, piisiruun perustuvia laitteita, jotka sisältävät liikkuvia osia. Kun anturi kiihtyy, nämä liikkuvat osat painuvat tai vääntyvät, mikä muuttaa niiden sähköisiä ominaisuuksia. Tämä muutos voidaan mitata ja muuntaa kiihtyvyysarvoksi. Muita kiihtyvyysmittaukseen käytettyjä menetelmiä ovat esimerkiksi pietsosähköiset anturit ja kapasitiiviset anturit.

Kiihtyvyysmittausta käytetään monilla eri aloilla. Autoteollisuudessa sitä hyödynnetään turvatyynyjärjestelmissä, ajoneuvon vakauden hallinnassa ja navigoinnissa. Elektroniikassa sitä käytetään älypuhelimien ja muiden laitteiden orientaation tunnistamiseen, peliohjainten liikkeentunnistukseen ja kuvanvakautukseen. Teollisuudessa kiihtyvyysmittaus on tärkeää koneiden ja rakenteiden värähtelyn seurannassa ja kunnonvalvonnassa. Lääketieteessä sitä voidaan käyttää esimerkiksi potilaan liikkeen seurantaan tai kuntoutuksen apuvälineenä. Mittaustuloksia voidaan käyttää sekä staattisen että dynaamisen kiihtyvyyden määrittämiseen.