autopilotteja

Autopilotteja ovat automaattisia ohjausjärjestelmiä, jotka säätävät ajoneuvon kulkua ihmisen ohjauksen avuksi tai korvaamiseksi tietyissä toiminnoissa. Termiä käytetään yleisimmin ilmailussa, mutta myös meriliikenteessä, tieliikenteen avustimissa ja miehittämättömissä ilma-aluksissa. Autopilottijärjestelmät voivat ylläpitää kurssia, korkeutta ja nopeutta, seurata reittiä, suorittaa lähestymisiä ja joissain tapauksissa toteuttaa automaattisia laskeutumisia.

Historian varhaisvaiheissa 1900-luvun alussa kehitetyt mekaaniset ja gyroskooppiset laitteet kehittyivät 1960-luvulla elektronisiksi ja myöhemmin digitaalisiksi ohjausjärjestelmiksi. Nykyiset autopilotit yhdistävät antureita (IMU, GPS, pitot-putket), ohjauslaskentaa ja hydraulisia tai sähköisiä toimilaitteita. Järjestelmät vaihtelevat yksinkertaisista vakauttajista ja reittinohjaimista täysin integroituihin fly-by-wire-arkkitehtuureihin.

Edut sisältävät miehistön työkuorman pienenemisen, polttoainetehokkuuden parantumisen ja tarkemman navigoinnin. Rajoituksia ovat sensoririippuvuus, mahdolliset ohjelmointi- tai laiterajat sekä tilannekohtainen kyvyttömyys korvata inhimillistä päätöksentekoa hätätilanteissa. Ilmailualan autopilottien käyttöä ja hyväksyntää säätelevät kansalliset ja kansainväliset viranomaiset, jotka edellyttävät testauksia, luotettavuusvaatimuksia ja redundanssia. Tulevaisuudessa kehitystä ohjaavat tekoäly, entistä tarkemmat anturit ja autonomisuuden laajentuminen erityisesti miehittämättömissä ja kaupunkiliikenteen sovelluksissa.