Autoimmuunisia

Autoimmuunisia sairauksia ovat laaja ryhmä sairauksia, joissa immuunijärjestelmä hyökkää yksilön omia kudoksia vastaan. Tämä vääristynyt immuunivaste voi johtaa krooniseen tulehdukseen ja kudosvaurioihin eri elimissä.

Etiologia ja pathogenesi: Sairaudet ovat monitekijäisiä. Perinnöllinen alttius, geneettiset variaatiot sekä ympäristötekijät vaikuttavat immuunijärjestelmän tunnistukseen. Infektiot, hormonaaliset tekijät ja suoliston mikrobiomi voivat lisätä riskiä. Autoimmuunireaktiot voivat kohdistua niveliin, kilpirauhasiin, ihoon, ruoansulatuskanavaan sekä keskushermostoon, riippuen sairaudesta.

Oireet ja diagnostiikka: Oireet vaihtelevat suuresti, mutta yleisiä oireita ovat pitkäkestoinen väsymys, kivut ja turvotus sekä iho- tai ruoansulatuskanavan oireet. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, verikoekseen liittyviin autoantiteetteihin (esimerkiksi ANA, RF, anti-CCP, TPO-vasta-aineet) sekä tulehduksen merkkiaineisiin, kuvantamiseen ja joskus kudosbiopsiaan.

Hoito: Hoito on yksilöllistä ja pitkäaikaista. Tavoitteena on tulehduksen hallinta ja toimintakyvyn ylläpito. Käytetään tulehdusta lievittäviä lääkkeitä sekä immunosuppressiivisiä ja DMARD- tai biologisia lääkkeitä. Lisäksi mahdollisia hoitoja ovat fysioterapia, ravitsemus ja elämäntapamuutokset sekä säännöllinen seuranta.

Esimerkkejä ja epidemiologia: Tyypin 1 diabetes mellitus sekä autoimmuunityreoidiinit kuten Hashimoto’n kilpirauhastulehdus ja Basedowin tauti, reumatoidinen artritti, systeeminen lupus erythematosus, keliakia sekä tulehdukselliset suolistosairaudet (Crohnin tauti, haavainen paksusuolitulehdus) ovat yleisimpiä. Naisilla esiintyvyys on suurempi kuin miehillä, ja autoimmuunisairauksia on maailmanlaajuisesti miljoonissa ihmisissä. Tutkimus suuntautuu geneettisiin ja ympäristötekijöihin sekä uusiin hoitomuotoihin.