Autoimmuunieit

Autoimmuunieit on termi, jota käytetään kuvaamaan autoimmuunisairauksia. Autoimmuunisairaudet ovat tiloja, joissa immuunijärjestelmä menettää itse-toleranssinsa ja hyökkää elimistön omia kudoksia vastaan. Sairaudet voivat kohdistua yhteen elimeen (organisidistetut) tai moniin elimistöihin (systeemiset).

Esimerkkejä ovat organispesifiset sairaudet kuten tyypin 1 diabetes mellitus, Hashimoton kilpirauhastulehdus, Basedowin tauti ja Addisonin tauti. Systeemisiä autoimmuunisairauksia puolestaan ovat esimerkiksi systeeminen lupus erythematosus (SLE) ja reumatoidinen artriitti. Nämä sairaudet voivat aiheuttaa pitkäaikaisia kudosvaurioita sekä monia erilaisia oireita, riippuen siitä, mitkä elimet ovat osallisina.

Etiologia ja riskitekijät: autoimmuunisairaudet johtuvat monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Geneettinen alttius, erityisesti HLA-tyypit, yhdistyy ympäristötekijöihin, infektiotekijöihin ja hormonaalisiin tekijöihin. Naiset sairastuvat useammin kuin miehet, ja sairaudet voivat puhjeta eri elämänvaiheissa.

Oireet ja diagnoosi: oireet vaihtelevat sairaudenkohteen mukaan, mutta yleisiä teemoja ovat pitkäkestoinen väsymys, niveltulehdukset, ihottumat tai sisäelinten toimintahäiriöt. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, verikokeisiin (esimerkiksi autoantibodit kuten ANA, RF, anti-CCP, anti-TPO), sekä tarvittaessa kuvantamiseen ja kudosnäytteisiin.

Hoito ja seuranta: autoimmuunitaudeille ei yleensä ole parantavaa hoitoa, vaan hoito tähtää immuunivasteen tasapainottamiseen ja oireiden hallintaan. Käytetään kortikosteroideja, DMARD-lääkkeitä kuten metotreksaat sekä biologisia lääkkeitä. Elämäntavat, rokotukset ja seuranta ovat tärkeä tukihoito.

Epidemiologia: autoimmuunitaudit ovat maailmanlaajuisesti suhteellisen yleisiä, ja niiden riskit sekä ilmenemismuodot vaihtelevat yksilöllisesti. Naiset muodostavat suurimman osan sairastuneista.