tukihoito

Tukihoito (supportive care) on suomalainen termi, jota käytetään terveydenhuollossa kuvaamaan hoitotoimenpiteitä, jotka tukevat potilaan toipumista, lievittävät oireita ja parantavat elämänlaatua pääasiallisen hoidon ohella. Tukihoito ei yleensä ole tarkoitettu taudin parantamiseen yksin, vaan keskittyy oireiden hallintaan, toimintakyvyn ylläpitämiseen ja hoitoa sietävän tilan tukemiseen.

Se on moniammatillinen kokonaisuus, johon voivat osallistua lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit, ravitsemusterapeutit, sosiaalityöntekijät ja psykologit. Esimerkkejä ovat oireiden hallinta (kivun, pahoinvoinnin ja väsymyksen lievittäminen), rehabilitaatio, ravitsemus- ja nestehoito, psyykkinen tuki sekä sosiaalisen ja käytännön tuen järjestäminen. Tukihoito huomioi sekä fyysiset että henkiset, sosiaaliset ja käytännön tarpeet, ja se voidaan sovittaa yksilöllisesti potilaan tilanteen mukaan.

Tukihoitoa käytetään usein esimerkiksi syöpäpotilailla, kroonisairauksien hoidossa, leikkausten jälkeen sekä sairauksien pahenemisvaiheissa. Sen tavoitteena on lievittää oireita, parantaa elämänlaatua ja helpottaa päähoidon toteuttamista sekä potilaan sopeutumista sairauteen.

Tukihoito sijoittuu hoitoketjuun osaksi kokonaisvaltaista hoitoa, ja sen suunnittelusta vastaa potilas sekä hänen läheisensä yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Toteutus voi tapahtua sairaalassa, poliklinikalla tai kotihoidossa, ja siihen kuuluu säännöllinen arviointi sekä hoito-ohjeiden päivittäminen. Tukihoito voidaan osittain katsoa kuuluvaksi palliatiivisen hoidon piiriin, mutta sen pääpaino on oireiden lievittämisessä ja toimintakyvyn tukemisessa koko hoitojakson ajan.