Autofosforyloitua

Autofosforyloitua, eli autofosforylaatiota, tarkoittaa proteiinikinaasin tai vastaavan entsyymin fosforylaatioprosessia, jossa entsyymi fosforyloi itsensä käyttämällä ATP:n aminohappona tai fosfaattiryhmää. Tämä ilmiö on yleinen säätelymekanismi solusignaalissa ja sillä voi olla vaikutuksia entsyymin aktiivisuuteen, konformaation muutoksiin sekä proteiinien vuorovaikutuksiin.

Autofosforylaatio voi tapahtua kahdella päätavalla: cis-autofosforylaatio, jolloin fosforylaatio tapahtuu saman molekyylin sisällä, ja trans-autofosforylaatio, jossa kaksi identtistä molekyyliä fosforyloivat toisiaan. Usein fosforylaatio tapahtuu seriin- tai treoniini- sekä joskus tyrosiini-residuille, mutta bakteereissa histidiinit ovat yleinen fosforylaatiokohde, mikä kuvaa eroa eukaryoottien ja prokaryoottien säätelyssä.

Merkittäviä esimerkkejä autofosforylaatiosta ovat receptorityrosiinikinaasit, kuten epidermal kasvutekijän reseptori (EGFR), jotka autophosphorylaatioidessaan luovat sivukehitysaineita ja alustavia sitoutumispaikkoja signaalin etenemiselle. Myös ei-reseptorikinaasit, kuten joidenkin syöpäsolujen kinäasit, voivat hyödyntää autofosforylaatiota. Autofosforylaatioa voivat edistää tai estää aktivoitumista riippuen kontekstista ja paikallisista proteaattiin sidoksista.

Säätely tapahtuu usein fosfataasien kautta, jotka poistavat fosfaattiryhmän, sekä muulla vuorovaikutusverkostolla, joka muokkaa inaktivaatiota tai signaalin erityistä suuntausta. Autofosforylaatio on keskeinen osa monien solusignaalien säätelyä ja sillä on merkitys kehityksessä, täsmällisessä solujen toiminnassa sekä joissain sairauksissa, kuten syövän kehityksessä.