autofosforylaatiosta

Autofosforylaatio, eli autophosphorylaatio, on proteiinin fosforylaatioprosessi, jossa proteiini siirtää fosfaattiryhmän ATP:n lähteestä itselleen. Prosessi kuuluu proteiinikinaasien toimintaan ja voi koskea seriinia, treoniinia tai tyrosiinia, riippuen kinaasin tyypistä. Autofosforylaatio voi siten sekä aktivoida että muuttaa proteiinin toimintaan liittyviä ominaisuuksia, kuten konformaatiota, vuorovaikutuksia ja albiiliaikoja.

Mekanismina autofosforylaatio voi olla cis-tyyppinen, jossa fosfaatti lisätään samaan molekyyliin, tai trans-tyyppinen, jossa kaksi identtistä kinaasimolekyyliä fosforyloivat toisiaan. Tämä säätelee usein signaalireittejä, ja autophosphorylaatio voi käynnistää tai vahvistaa kinasaalisia toimintoja sekä luoda docking-paikkoja muille signaalin välittäjille. Yleisiä esimerkkejä ovat reseptorikinaasit, kuten kasvutekijäreseptorit, jotka dimeroituvat ligandivastausreaktion jälkeen ja fosforylaatiotyriinit voivat houkutella muita bindereita signaaliketjun etenemiseen. Toisaalta bakteereissa kaksikomponenttijärjestelmissä autofosforylaatio tapahtuu histidiinikinaasissa histidiinin residuilla, ja fosfaatti siirtyy edelleen vasteen säätöön eli response regulatoriin.

Merkitys ja tutkimus: autofosforylaatio on keskeinen mekanismi proteiinisignaalien säätelyssä ja vasteiden ajoittamisessa. Tutkimuksessa fosforylaatiokohtien tunnistaminen ja mutaatioiden kautta tehtävä funktiokartoittaminen paljastavat, miten signaalit vaikuttavat solun toimintaan. Epäonnistunut tai virheellinen autofosforylaatio voi liittyä sairauksiin, esimerkiksi syövän kehitykseen, ja sitä tutkitaan lääketieteellisissä sovelluksissa kohteena.