Aurinkosäteily

Aurinkosäteily on auringon lähettämä sähkömagneettinen säteily, joka saavuttaa Maapallon. Se muodostuu suorasta auringonvalosta sekä hajautuvasta säteilystä, ja näiden summana syntyy globaalin säteilyn kokonaismäärä. Säteily jakautuu pääosin ultraviolettiin (UV), näkyvään (VIS) ja infrapuna-alueisiin (IR). Auringon vakio on noin 1361 W/m^2. Maapinnalla kirkkaalla säällä globaalin vaakasuoran säteilyn arvo on noin 1000 W/m^2, mutta pilvisellä säällä se on huomattavasti pienempi ja hajautuva osuus korostuu.

Ilmakehä muuttaa säteilyä merkittävästi. Hajautuva ja osin poissulkeva vaikutus johtuu Rayleigh- ja Mie-säteilystä sekä ilman koostumuksesta: otsoni, vesihöyry ja kasvihuonekaasut absorboivat tiettyjä aallonpituuksia, mikä muuttaa spektriä ja voimakkuutta. Pilvet voivat laskea kokonaissäteilyä voimakkaasti, samalla ne voivat lisätä hajautettua osuutta. Auringon kulma, vuodenaika ja sijainti sekä säätila määräävät, kuinka paljon säteilyä saapuu ja millaisessa muodossa (suora, hajautuva tai globaalisti yhdistelty säteily).

Mittaaminen ja sovellukset: Säteilyä mitataan irradianssilla (W/m^2) ja insolaatiolla (Wh/m^2). Käytetään termeja GHI (global horizontal irradiance), DNI (direct normal irradiance) ja DHI (diffuse horizontal irradiance). Aurinkosäteilyllä on keskeinen rooli sekä energian tuotannossa (aurinkopaneelit, lämpöenergia) että meteorologiassa, ilmastotutkimuksessa ja maataloudessa. Ultraviolet-säteilyllä on terveysriskit, joten suojaavat toimenpiteet kuten aurinkovoide, peittävä vaatetus ja varjo ovat suositeltavia.