infrapunaalueisiin

Infrapuna-alueisiin viitataan usein lyhenteellä IR (Infrared). Infrapunasäteily on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on pidempi kuin näkyvän valon, mutta lyhyempi kuin mikroaaltosäteilyn. Infrapunasäteilyn aallonpituusalue kattaa tyypillisesti noin 700 nanometristä yhteen millimetriin. Tämä alue jaetaan yleisesti kolmeen osaan: lähinnä infrapunaa (NIR), keskimmäistä infrapunaa (MIR) ja kaukaisinta infrapunaa (FIR).

Lähinnä infrapunaa on aallonpituusalueella noin 700–1400 nm. Se sijaitsee aivan näkyvän punaisen valon rajalla. Tätä aluetta hyödynnetään esimerkiksi valokuituviestinnässä ja teollisuudessa kuivauksessa. Keskimmäistä infrapunaa on alueella noin 1400–10 000 nm. Se on yleinen lämmönlähteenä, ja sitä käytetään esimerkiksi lämpökameroissa ja teollisissa prosesseissa. Kaukaisinta infrapunaa on alueella noin 10 000 nm – 1 mm. Tämä alue on lähempänä mikroaaltosäteilyä ja liittyy voimakkaasti molekyylien värähtelyihin. Sitä käytetään esimerkiksi spektroskopiassa materiaalien tunnistamiseen.

Kaikki kohteet, joiden lämpötila on absoluuttista nollapistettä korkeampi, säteilevät infrapunasäteilyä. Siksi infrapunaa käytetään laajasti lämpötilan mittaukseen ja kohteen lämpötilan havaitsemiseen ilman fyysistä kontaktia. Esimerkkejä infrapunasäteilyn sovelluksista ovat lämpökamerat, etälämpömittarit, yökuvauslaitteet, etäohjaimet ja tietyt lääketieteelliset kuvantamismenetelmät. Infrapunasäteily on myös tärkeä osa maapallon säteilytasapainoa, sillä se siirtää lämpöä avaruuteen.