vuodenaika

Vuodenaika tarkoittaa vuoden aikana esiintyvää ajanjaksoa, joka on määritelty tyypillisen sään, valaistuksen ja ekologisten ilmiöiden perusteella. Suomessa puhutaan yleisesti neljästä vuodenaikasta: keväästä, kesästä, syksystä ja talvesta. Termi voi kuitenkin viitata yleisesti vuoden ajanjaksoon, jolloin tietyt luonnonilmiöt tai ihmistoiminnan rytmi korostuvat.

Sanalla vuotenaika on juurensa sanoissa vuosi ja aika; se merkitsee ajanjaksoa vuoden mittaan, jossa tietyt ominaisuudet ovat vallitsevia. Käytännössä vuodenaikoja määritellään eri tavoin riippuen kontekstista: meteorologinen vuodenaika jakaa vuoden kolmen kuukauden lohkoihin (kevät 1. maaliskuuta–31. touko, kesä 1. kesäkuuta–31. elokuuta, syksy 1. syyskuuta–30. marraskuuta, talvi 1. joulukuuta–28./29. helmikuuta). Astronominen vuodenaika määrittyy auringon liikkeen mukaan ja alkaa kevätpäiväntasauksesta, kesäpäiväntasauksesta, syyspäiväntasauksesta ja talvipäivänseisauksesta.

Suomessa vuodenaikojen vaikutukset ovat voimakkaita. Talvella on kylmä ja usein lumisataa, erityisesti pohjoisessa, ja päivän pituus on lyhyt. Kesällä valoa on runsaasti, ja joillakin alueilla esiintyy yötön yö. Kevät ja syksy ovat siirtymäkausia, jolloin luonto herää tai valmistautuu talveen.

Vuodenaikoihin liittyy sekä käytännön että kulttuurisia merkityksiä: pukeutuminen, ruoka, maatalous, turismi sekä juhlat kuten keväinen vappu, juhannus keskikesällä ja talviurheilun aika. Alueellinen vaihtelu huomioi erityisesti Lapin eroavaisuudet eteläistä Suomea suuremmissa valo- ja lämpötilavaihteluissa.