Auditointikäytännöt

Auditointikäytännöt ovat tilintarkastukseen ja muuhun auditointiin liittyviä menetelmiä, periaatteita ja standardeja, joita organisaatioissa noudatetaan taloudellisten raporttien, sisäisten kontrollien sekä sääntöjenmukaisuuden tarkastuksessa. Ne koskevat sekä ulkoista tilintarkastusta että sisäistä tarkastusta sekä IT- ja operatiivista auditointia.

Keskeisiä osia ovat riippumattomuus, ammatillinen skeptismi ja eettiset velvoitteet sekä luottamuksellisuus. Tilintarkastuksessa sovelletaan kansainvälisiä standardeja (ISA) sekä EU-lainsäädäntöä ja kansallisia säädöksiä. Laadukas auditointi perustuu riskiperusteiseen lähestymistapaan, jossa huomioidaan liiketoiminnan merkittävät riskit ja tilinpäätöksen olennaisuusarvio.

Auditointiprosessi alkaa suunnittelulla ja riskien kartoituksella, ymmärryksellä organisaatiosta, prosesseista ja sisäisistä kontrollimekanismeista sekä määrittämällä materialiteetin. Tämän perusteella laaditaan auditointistrategia ja yksityiskohtainen työohjelma.

Todisteiden hankinta perustuu sekä kontrollien testaamiseen että aineiston varmennukseen; valitaan asianmukaiset näytteenottostrategiat ja toteutetaan sekä testaus- että substanssitarkastuksia. Näyttöjen tulee olla riittäviä ja soveltuvia, ja kaikki toimenpiteet dokumentoidaan asianmukaisesti.

Raportointi kuvaa tilintarkastuksen lopputuloksen sekä tilinpäätöksen luotettavuutta antamalla tilintarkastajan mielipiteen. Tarvittaessa annetaan lisälausumat ja kehitysehdotuksia hallinnolle. Auditoinnilla tuetaan hallintoelinten päätöksentekoa, riskienhallintaa sekä sisäisten kontrollien parantamista.

Erilaisia auditointityyppejä ovat taloudellinen auditointi, säädöstenmukaisuuden auditointi, operatiivinen auditointi sekä IT-auditointi, joiden painopisteet ja tarkastusmenetelmät vaihtelevat kohteen ja tavoitteiden mukaan.