Antinutrientit

Antinutrientit ovat elintarvikkeissa esiintyviä yhdisteitä, jotka voivat heikentää ravintoaineiden imeytymistä tai käytettävyyttä ruuansulatuskanavassa. Ne esiintyvät erityisesti kasvikunnan tuotteissa, kuten palkokasveissa, täysjyväviljoissa, pähkinöissä, siemenissä ja vihreissä lehtivihanneksissa.

Yleisimmät luokat ovat fytihappo (fytinsäure), oksalaatit, tanniinit ja muut polyfenolit sekä entsyymi-inhibiittorit kuten trypsiini- ja amylaasi-inhibiitorit. Fytihappo sitoo mineraaleja kuten rautaa, sinkkiä ja kalsiumia ja vähentää niiden imeytymistä; oksalaatit muodostavat epäorgaanisia suoloja kalsiumin kanssa; tanniinit voivat sitoa proteiineja ja osaltaan estää entsyymien toimintaa. Lisäksi goitrogenit voivat vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan yksinkertaistamalla jodin hyödyntämistä, ja lectiinit voivat vaikuttaa suolen läpäisevyyteen sekä ravintoaineiden imeytymiseen.

Ravitsemuksellisesti antinutrienttien merkitys riippuu kokonaisruokavaliosta ja käsittelystä. Rasitteena ne voivat heikentää mineraalien saantia etenkin, jos ruokavalio on niukasti raaka-ainetta tai mineraaleja. Toisaalta monet antinutrientit voivat toimia antioksidantteina tai niillä voi olla muita terveysvaikutuksia. Terveellinen ruokavalio ja monipuolinen koostumus auttavat myös kompensoimaan mahdollisia haittoja.

Käsittelyllä antinutrientteja voidaan vähentää: liotus, idätys ja fermentaatio sekä kypsentäminen. Nämä käytännöt alentavat fytihapon ja muiden haitallisten pitoisuuksia ja parantavat ravintoaineiden saatavuutta. Antinutrientit ovat luonnollisia yhdisteitä, joiden vaikutus riippuu pitoisuudesta, ruokavalion kokonaisuudesta ja käsittelystä.