antinutrienttien

Antinutrienttien käsite viittaa yhdisteisiin, jotka voivat heikentää ravintoaineiden imeytymistä tai hyödyntämistä elimistössä. Ne esiintyvät runsaasti kasviperäisissä elintarvikkeissa, kuten palkokasveissa, täysjyvätuotteissa, pähkinöissä ja siemenissä sekä joissakin vihanneksissa.

Yleisimmät antinutrienttien ryhmät ovat fytihappo (fytaatit), oksalaatit, tanniinit, lektiinit sekä joissain tapauksissa goitrogeneja. Nämä voivat sitoa kivennäisaineita kuten rautaa, sinkkiä ja kalsiumia, tai vaikuttaa entsyymien toimintaan ja ravintoaineiden pilkkoutumiseen. Esimerkiksi fytihappo ja oksalaatit voivat vähentää mineraaleiden imeytymistä, kun taas tanniinit ja lektiinit voivat vaikuttaa proteiinien sulamiseen.

Antinutrientteja voidaan pitää sekä haitallisina että monismielisesti moninaisten ruokien yhteydessä. Pitkään jatkunutta suurta antinutrienttien saantia pidetään haitallisena, mutta monilla näistä yhdisteistä on myös positiivisia ominaisuuksia, kuten antioksidanttiset vaikutukset tai kyky vaikuttaa verensokerin tasapainottamiseen. Ravinnollinen kokonaisuus ja ruokavalion monipuolisuus vaikuttavat siihen, miten suuret vaikutukset ovat.

Käsittelymenetelmillä on merkittävä rooli antinutrienttien pitoisuuksien pienentämisessä. Liotus, idättäminen, käyminen ja kuumentaminen voivat vähentää fytihapon, oksalaattien ja tanniinien määriä sekä parantaa ravintoaineiden saatavuutta. Näiden menetelmien soveltaminen on yleistä maatiloilla ja kotikeittiöissä.