Antinukleaariset

Antinukleaariset viittaa tavallisesti termiin antinukleaariset vasta-aineet (ANA), jotka ovat immuunijärjestelmän tuottamia vasta-aineita kohteena solun tumassa olevat proteiinit ja nukleiinihapot. ANA-testit ovat tärkeä osa autoimmuunisairauksien diagnostiikkaa, etenkin systeemisen lupus erythematosuksen (SLE), Sjögrenin oireyhtymän, sklerodermaan ja sekoittuneisiin sidekudossairauksiin liittyvien tilojen arvioinnissa.

Diagnostiikassa yleisin menetelmä on epäsuora immunofluoresenssi HEp-2-solulinjalla, jossa havaitaan vasta-aineiden sitoutumista ja tunnistetaan värjäyspatternit (esim. homogeeninen, speckled, nucleolar, centromere). Tuloksen ilmaiseminen titrerauksena auttaa arvioimaan pitoisuutta, mutta yksinään positiivinen ANA ei todista sairautta: pieniä pitoisuuksia voi esiintyä terveillä, iän myötä lisääntyvänä sekä infektiot, lääkkeet ja muut tilat voivat aiheuttaa väliaikaisen positiivisuuden. Tarkemmat määritykset (esim. anti-dsDNA, anti-ENA-komponentit kuten anti-Sm, anti-Ro/SSA, anti-La/SSB) auttavat kohdentamaan diagnoosia.

Kliinisessä tulkinnassa huomioidaan oireet, tutkimuslöydökset ja muita laboratoriokokeita; ANA-negatiivisuus ei täysin poissulje joitakin spesifisiä autoantigeeneja. Hoito suuntautuu taustalla olevaan sairauteen ja oireiden hallintaan, eikä ANA-arvo itsessään määritä hoitotarvetta ilman kliinistä kontekstia.