Alttiusvalmiuksista

Alttiusvalmiuksista on käsite, jota käytetään kuvaamaan sitä, kuinka alttiita yksilöt, yhteisöt tai järjestelmät uhkille ovat ja millaisella valmiudella ne pystyvät vastaamaan näihin uhkiin. Termi muodostuu sanoista alttius (haavoittuvuus, herkkyys) ja valmius (valmius, resilienssi) ja korostaa sekä alttiusasteiden että valmiusolosuhteiden yhteisvaikutusta.

Käyttötarkoituksena alttiusvalmiuksista kattaa esimerkiksi terveyden, ympäristön, infrastruktuurin, energiajärjestelmät sekä tietoturvan. Tavoitteena on tunnistaa tekijät, jotka lisäävät haavoittuvuutta ja arvioida, miten valmius toimenpiteineen lieventää näitä vaikutuksia; näin voidaan suunnitella paremmin riskien ehkäisyä, sopeutumista ja palautumista.

Mittarit ja menetelmät yhdistävät demografisia, terveydellisiä, taloudellisia ja infrastruktuurisia tekijöitä sekä hätävalmiuden, varautumisen ja sopeutumiskyvyn. Arvioinnissa käytetään usein indeksejä, kyselyitä, tilastotietoja sekä simulaatioita ja sidosryhmäkeskusteluja. Kansainväliset kehykset, kuten katastrofiriskien vähentämisen ohjelmat, voivat tukea alttiusvalmiuksien arviointia ja priorisointia.

Rajoitteina korostuvat määritelmän kontekstiriippuvuus, haavoittuvuuden ja kestävyyden muiden käsitteiden päällekkäisyys sekä datan saatavuus ja vertailukelpoisuus kulttuurikohtaisissa ympäristöissä.

Lisätietoja: Katso haavoittuvuus, valmius, kestävyys, resilience sekä riskinarviointi.