Altistuvuudesta

Altistuvuudesta on käytetty kuvaamaan tilaa tai astetta, jossa yksilö tai populaatio on alttiina tekijälle. Termi kattaa sekä altistuksen määrän ja keston että alttiuden herkkyyden; se eroaa altistumisesta, joka viittaa varsinaiseen tapahtumaan eli siihen, että yksilö kohtaa tekijän.

Käytännössä altistuvuutta tarkastellaan erityisesti terveystyön, ympäristötieteen ja radiologian aloilla. Se on keskeinen osa riskinarviointia, koska sekä altistuksen määrä että yksilön herkkyys vaikuttavat lopullisiin terveysriskeihin. Joillakin tekijöillä on kynnysarvoja, toisilla riskejä ei ole määritelty selvästi.

Mittaus ja arviointi perustuvat sekä ulkoiseen mittaukseen (esim. ilman tai veden pitoisuudet, säteilytasot) että sisäiseen biomonitoriin (aineiden pitoisuudet veressä tai virtsassa). Altistuvuuden arviointi huomioi myös keston, toistuvuuden ja vuorovaikutukset muiden tekijöiden kanssa sekä yksilön ominaisuuksia kuten ikä, terveydentila ja geneettinen herkkyys.

Terveyshaitat voivat olla sekä akuutteja että kroonisia, ja ne riippuvat sekä annoksesta että altistuvuuden kestosta sekä yksilön herkkyydestä. Riskien vähentämiseksi voidaan käyttää teknisiä toimenpiteitä, korvaavia tuotteita, suojavälineitä sekä sääntelyä ja tiedotusta.