Altistusrajoilla

Altistusrajoilla tarkoitetaan niitä arvoja, joiden ei katsota ylittävän altistumisen aikana, jotta terveydelle ei aiheudu haittaa. Ne koskevat kemiallisia aineita, melua sekä säteilyä ja muita fysikaalisia tekijöitä. Yleisimmät kategoriat ovat työkäyttörajat (OEL, occupational exposure limits) sekä vastaavat sallitut rajaarvot. Lisäksi käytetään lyhytaikaisia raja-arvoja (STEL) sekä kattorajoja, jotka rajoittavat suuria kertautuvia altistumisen piikkejä.

Rajojen määrittely ja mittaaminen perustuvat toksikologiseen tutkimukseen ja riskinarviointiin. Aineiden osalta rajat ilmoitetaan usein mittayksiköissä kuten mg/m3 tai ppm, kun taas säteilyyn liittyvät rajat voivat ilmetä annosmittauksina yksiköissä kuten sievert (Sv) tai gray (Gy). Rajaarvot voivat olla jatkuvaa altistumista koskevia päivittäisiä keskiarvot (esimerkiksi TWA), lyhytaikaisia raja-arvoja (STEL) tai kertaluonteisen kattoarvon kaltaisia rajoja. Arvot vaihtelevat aineen vaarallisuuden, altistumisen kestojen ja altistumisreitin mukaan.

Käytännössä altistusrajoilla on suuri merkitys työpaikkojen turvallisuudessa. Työnantajien tehtävä on suorittaa altistumisen arviointi, toteuttaa teknisiä kontrollitoimia (esim. ilmanvaihto, suodatus), järjestää työnkulku ja kouluttaa työntekijöitä sekä toteuttaa säännöllisiä mittauksia ja seurantaa. Mikäli rajat ylittyvät, on ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin, ja viranomaiset voivat valvoa noudattamista sekä määrätä tarvittavia toimia.

Altistusrajoilla on keskeinen rooli työterveyden sekä ympäristön suojelun hallinnassa, ja niiden tarkistaminen perustuu uusimpiin tieteellisiin todisteisiin sekä kansainvälisiin ja kansallisiin säädöksiin.