Altistusaikoja

Altistusaikoja tarkoittaa sitä aikajaksoa, jonka aikana kohde tai henkilö altistuu jollekin tekijälle, kuten säteilylle, valolle, kemialliselle aineelle tai äänelle. Termi viittaa sekä altistumisen kestoon että sen voimakkuuden kanssa yhteenkytkeytyneeseen kokonaisaltistumiseen. Altistusaikoja voidaan tarkastella sekä yksittäisessä tilanteessa että pitkäaikaisessa tai kumulatiivisessa kontekstissa.

Käytännössä altistusaikoja hallitaan monilla aloilla. Säteilyturvallisuudessa esimerkiksi röntgen- tutkissa ja kuvantamisessa pyritään pienentämään potilaan ja hoitohenkilökunnan saamia annoksia rajoittamalla altistusaikaa ja säätämällä kuvantamistekniikoita. Valokuvauksessa ja teollisessa prosessissa altistusaikaa säädetään valaistusolosuhteiden sekä kameran asetusten mukaan. Kemiallisessa työskentelyssä ja ilmanvaihdossa altistusaika vaikuttaa siihen, kuinka pitkäkestoista altistusta työntekijä kokee, ja se huomioidaan riskinarvioissa.

Altistusaikaa arvioidaan usein yhdessä mittaustulosten ja tiedossa olevan altistusnopeuden kanssa. Kokonaisaltistus voidaan nähdä tuotoksena altistusnopeuden ja ajan tulona. Työturvallisuudessa sekä radioprotektiossa noudatetaan periaatteita kuten ALARA (as low as reasonably achievable) sekä kansallisia ja kansainvälisiä standardeja, jotta sekä kertaluonteinen että kumulatiivinen altistus pysyvät hallinnassa.

Altistusaikoja koskeva analyysi on keskeinen osa turvallisuus- ja laadunvarmistusprosesseja monilla aloilla. Se auttaa ymmärtämään ja hallitsemaan riskejä sekä suunnittelemaan toimintaa, jossa altistumisen kestoa ja voimakkuutta voidaan säätää turvallisiksi.