Altistumisajasta

Altistumisajasta tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana sensori, filminauha tai muu kuvauksen kohde on altistettu valolle. Fotografiassa altistumisajan määrittää kameran suljin, jonka nopeutta säädetään arvoilla kuten 1/200 s, 1/60 s tai 30 s. Yleisimmät yksiköt ovat sekunnit ja sekunnin murto-osat. Pitkät altistumisajat käytetään erityisesti hämärässä tai maaston valaisussa, kun halutaan kerätä enemmän valoa.

Altistumisajalla on keskeinen vaikutus kuvan valotukseen. Lyhyet ajanjaksot valottavat nopeasti, jolloin kuvasta tulee kirkas ja liike voidaan jäädyttää; pitkät ajanjaksot keräävät enemmän valoa, mikä sopii hämäräkuviin tai valonjälkien luomiseen, mutta ne lisäävät liikkeen ja kameran tärinän aiheuttamaa epätarkkuutta sekä kohinan mahdollisuutta erityisesti digitaalisessa kuvauksessa. Altistumistapa koordinoidaan valotuskolmion kanssa: suljinnopeus (altistumisajan pituus), aukko f/numero sekä ISO-arvo. Näiden kolmen tekijän yhteisvaikutus määrittää kuvan kirkkauden sekä syväterävyyden.

Käytännössä altistumisajan valinta riippuu tilanteesta. Lyhyemmillä ajankohdilla voidaan pysäyttää nopea liike, käyttää pientä ISOa ja suurempaa terävyyttä, kun taas pidemmät ajanjaksot mahdollistavat paremman valonkeruun pimeässä, usein jalustaa käyttäen. Pitkiä valotuksia käytetään myös esimerkiksi tähtitaivaan kuvaamiseen tai valonjohtojen ja liikennöinnin jälkien tallentamiseen. Videoissa suljinnopeus vaikuttaa kuvauksen liikettä muistuttavaan sumeuteen ja liittyy ruudunpäivitysväliin.