Aliravitsemuksessa

Aliravitsemuksessa tarkoitetaan tilaa, jossa elimistön energian tai ravintoaineiden saanti ei riitä sen normaalin toiminnan ylläpitämiseen. Tila voi johtua pitkäaikaisesta riittämättömästä ruokavaliosta, imeytymishäiriöistä, kroonisten sairauksien aiheuttamasta muutoksesta aineenvaihdunnassa sekä sosiaalisista tai taloudellisista tekijöistä.

Päämuodoissa puhutaan energian ja proteiinin aliravitsemuksesta sekä mikroravinteiden puutoksista. Energiapainotteinen aliravitsemus ja proteiinikateinen muoto voivat ilmetä eri tavoin: marasmus (laihtuminen ja lihaskadon) sekä kwashiorkori (turvotus, ihon ja hiusten muutokset sekä yleinen toiminnan heikkeneminen). Mikroravinteiden puutokset voivat koskea rautaa, folaattia, A- ja D- vitamiineja sekä muita vitamiineja ja kivennäisaineita. Aliravitsemukseen liittyy usein immuunijärjestelmän heikkenemistä ja alttiutta infektioille.

Oireet ja seuraukset vaihtelevat, mutta yleisiä merkkia ovat laihtuminen, väsymys, lihasheikkous sekä infektiotilojen lisääntynyt riski. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä tarvittaessa laboratoriotutkimuksiin, kuten verimäärien, ferritiinin, hemoglobiinin sekä ravitsemustilan arviointiin liittyviin mittauksiin. Lisäksi käytetään ravitsemuksen seurantaan yksilöllisiä mittareita.

Hoito koostuu asteittaisesta ravinnon korjaamisesta sekä taustalla olevan tekijän hoitamisesta. Tärkeää on riittävä energian ja proteiinin saanti sekä mahdollisten mikroravinteiden korjaus. Refeeding-syndrooma on erityinen riski, joten korjausprosessi pitää toteuttaa vaiheittain ja potilasta moniammatillisesti seuraten. Ennaltaehkäisy painottuu seulontaan riskiryhmissä, ravitsemusneuvontaan sekä ruokavalion laadun ja saatavuuden parantamiseen.