Aliraportointi

Aliraportointi tarkoittaa tilannetta, jossa raportoidut luvut ovat todellista ilmiötä pienemmät. Tämä epätasapaino heikentää tilastojen luotettavuutta ja voi johtaa virheellisiin päätöksiin sekä epäoptimaalisiin toimien kohdentumisiin. Aliraportointi voi koskea sekä yksittäisiä tapauksia että kokonaisia ilmiöitä, ja se esiintyy eri sektoreilla.

Sektoreita ja esimerkkeja ovat terveys ja epidemiologia (esimerkiksi tartuntatautien ilmoittamisen aliraportointi), talous ja verotus (tulojen ja verotettavan voiton aliraportointi), ympäristöraportointi (päästöjen aliraportointi) sekä rikostietojen ja turvallisuusilmoitusten kerääminen. Aliraportointi voi johtua sekä tahallisista että tahattomista syistä.

Syyt ovat moninaisia. Resurssipula, kiire ja epäyhtenäiset tai monimutkaiset raportointiprosessit voivat lisätä virheitä. Stigma, pelko kustannuksista tai seuraamuksista sekä kynnysten ja ilmoitusvelvoitteiden epäselvyydet voivat vähentää ilmoitettavien tapahtumien määrää. Lisäksi tekniset ongelmat, tietojen siirtämisen vaikeudet ja vääristyneet mittarit voivat lisätä aliraportointia.

Vaikutukset ovat laajoja: päätöksenteko voi vääristyä, riskinarviointi epäluotettavuutta, resurssien kohdentaminen voi olla virheellistä ja politiikkojen sekä tutkimuksen yleinen luotettavuus heikentyä.

Tunnistaminen ja ehkäisy perustuvat selkeisiin määritelmiin ja standardeihin, helppokäyttöisiin raportointijärjestelmiin sekä säännöllisiin auditointeihin. Tietojen triangulaatio eri lähteistä, tilastolliset estimointimenetelmät (esim. capture-recapture) sekä läpinäkyvä raportointi auttavat arvioimaan raportointikertaa ja parantamaan kattavuutta.