Aktiivisuustilat

Aktiivisuustilat ovat käsitteellinen käsite, jota käytetään neurofysiologiassa ja kliinisessä neurotieteessä viittaamaan aivojen tiloihin, joissa hermosolujen aktiviteetti ja liittyvät toiminnat ovat järjestäytyneet tietyllä tavalla. Ne kattavat sekä normaaleja elintoimintoihin liittyviä tiloja että poikkeavia tiloja, joissa tietoisuus, herättyys ja havaintotoiminnot voivat vaihdella.

Tyypillisesti aktiivaustiloja tarkastellaan hereilläolon tilan, unirytmin ja patologisten tilojen kautta. Hereilläolo voi vaihdella vireydestä ja tarkkaavaisuudesta riippuen, ja siihen liittyy monimutkaisia vuorovaikutuksia aivokuoren ja alkeellisten aivoryhmien välillä. Uni jaetaan usein NREM-unen vaiheisiin (N1, N2, N3) sekä REM-uneen. NREM-vaiheissa EEG:ssä havaitaan hitaampia aallokuvioita, kun taas REM-unessa aivotoiminta on aktiivisempaa, lihasjäykkyys vähenee ja silmämääräiset liikkeet voivat esiintyä. Polysomnografian avulla nämä tilat voidaan luokitella EEG:n, silmien liikkeiden ja lihasjänteen perusteella.

Patologiset tilat kuuluvat drumollisesti koomaan, vegetatiiviseen tilaan sekä minimaalisen tajunnan tilaan (MCS). Näissä tiloissa hereilläolon ja tietoisuuden esiintyminen ovat heikentyneitä tai vajavaisia, ja ne arvioidaan usein kliinisen tilan lisäksi aivotoiminnan mittauksilla kuten EEG- ja kuvantamismenetelmillä sekä hajanaisilla wiltteissa.

Aktiivisuustilojen tutkimus auttaa ymmärtämään tajunnan, unta ja kognitiivisia prosesseja sekä niiden häiriöitä, esimerkiksi unen laadun merkitystä, anestesian vaikutuksia ja sairauksien hoitoa.