Aivokammioaineen

Aivokammioaineen on termi, jota käytetään pääasiassa viittaamaan cerebrospinaaliseen nesteeseen (CSF), joka täyttää aivokammioiden tilat sekä aivojen ja selkäytimen ympäröivän tilan. Suomessa nesteestä käytetään yleisimmin nimeä aivokammioneste tai selkäydinneste; aivokammioaineen ilmenee lähinnä teknisissä teksteissä viittaavalla ilmaisulla.

Tuotanto ja kierto: Aivokammioaineen tuotanto tapahtuu suurimmaksi osaksi choroid plexus -kudoksessa kammioissa. Lateral-kammiot (vasen ja oikea) tarjoavat suurimman osan nesteestä, josta se virtaa foramen of Monro -yhteyden kautta kolmannen kammion tilaan. Sieltä neste kulkee aqueductus cerebri:n (Aqueduct of Sylvius) kautta neljänteen kammioon, josta se valuu subarahnoida-tilaan useiden anatomisten reittien kautta. Aivokalvojen araknoidivillukset osallistuvat nesteen takaisinimeytymiseen laskimoihin. Aivokammioaineen tilavuus aikuisella on noin 125–150 millilitraa, ja nestekiertoa tapahtuu useita kertoja vuorokaudessa.

Rooli ja koostumus: Aivokammioaineen tarjoaa mekaanisen suojan aivorakenteille sekä kemiallisen tasapainon ylläpitoon, poistaa metabolista jätettä ja tasaa aivokudoksen tilaa. Koostumus on pääosin vettä, elektrolyyttejä (esim. natrium, kloridi, bikarbonaatti) sekä matala proteiini- ja solupitoisuus. Glukoosin määrä on kirjaimellisesti pienempi kuin plasmassa; myös immunoglobuliineja ja muita pienipitoisia bioaktiivisia molekyylejä voi olla.

Kliiniset näkökulmat: Aivokammioaineen kiertoa voivat häiriöittää esim. tukokset (hydrocephalus), tulehdukset ( meningitis, ventriculitis) tai vuotosiirto. Nesteen kvalitatiivinen ja määrällinen analyysi (esim. lakkaus, solut, proteiinit) antaa tärkeää tietoa diagnooseista. Termiä aivokammioaineen käytetään harvemmin, ja yleisimmät vastaavat termit ovat aivokammioneste tai selkäydinneste.

Viitteet: Kansainvälisessä lääketieteellisessä kielessä käytetään laajemmin CSF-termiä; aivokammioaineen viittaukset ovat eräissä suomalaisissa teknisissä teksteissä.