takaisinimeytymiseen

Takaisinimeytyminen (reabsorption) on fysiologinen prosessi, jossa munuaistiehyessä suodatettu neste ja siihen liuenneet aineet palautetaan verenkiertoon. Tämä tapahtuma on keskeinen veden, elektrolyyttien ja muiden hyödyllisten aineiden säilyttämisessä sekä virtsan tilavuuden ja koostumuksen säätelyssä.

Suurin osa takaisinimeytymisestä tapahtuu proximaalisessa tubuluksessa, jossa noin 65 prosenttia filtraatin nesteestä sekä Na+, Cl− ja muut ionit sekä glukoosi ja aminohapot palautetaan verenkiertoon. Reabsorptio etenee sekä passiivisesti että aktiivisesti; basolateraalinen Na+/K+-ATPasi luo gradientin, jonka avulla natrium- ja muiden aineiden kuljetus tapahtuu. Vesi seuraa usein osmoottisesti aquaporinien kautta.

Glukoosi reabsorboidaan pääasiassa proximotubulusella SGLT-transporterien avulla. Muita takaisinimeytymisiä säätelevät tubulusten eri osat sekä hormonit, kuten aldosterooni ja antidiureettinen hormoni (ADH). Loop of Henle, distaalinen tubulus ja keräätieputket osallistuvat lisätakaimeytymiseen, ja niiden säätely vaikuttaa virtsan koostumukseen ja nestevaikutuksiin. Diureetit kohdistuvat takaisinimeytymiseen eri osissa ja lisäävät virtsantuotantoa.

Kliininen merkitys: takaisinimeytyminen on keskeinen nestetasapainon, elektrolyyttien ja virtsan koostumuksen säätelyssä. Poikkeavuudet voivat johtaa neste- ja suolavaivoihin tai vaikuttaa lääkkeiden hoitovaikutuksiin.

Termiä käytetään pääasiassa munuaistutkimuksessa ja lääketieteessä, mutta vastaavia ilmiöitä esiintyy myös muissa kudoksissa.

---