takaisinimeytymisestä

Takaisinimeytyminen on munuaisten virtsanmuodostuksen prosessi, jossa suodattuneesta virtsasta palautetaan aineita takaisin verenkiertoon. Se tapahtuu nefronien tubuluksissa suodattumisen jälkeen, ja sen tarkoituksena on säilyttää elimistön tilavuus, elektrolyytit ja hapon-emästasapaino sekä palauttaa tärkeitä aineita, kuten glukoosia ja aminohappoja.

Sijainti ja päävaiheet. Suurin osa takaisinimeytymisestä tapahtuu proksimaalisessa tubuluksessa, jossa noin suurin osa vedestä, natriumista, glukoosista, aminohpaidoista ja bikarbonaatista palautetaan vereen. Myös Henlen linko ja distaalinen tubulus sekä kerääjäputki osallistuvat takaisinimeytymiseen, mutta niiden tehtävät ja säätely eroavat toisistaan. Reabsorptio toimii sekä transcellulaarisesti transporterien kautta että paracellulaarisesti solujen välisten tilojen kautta.

Kuljetusmekanismit ja aineet. Natriumin reabsorptio on usein kytkettynä muiden aineiden, kuten glukoosin ja aminohappojen, takaisinottoon Na+-transporterien avulla. Bikarbonaatin takaisinotto vaikuttaa veren pH:n säätelyyn. Urea sekä muut aineet voivat myös osittain palata verenkiertoon riippuen tilasta ja tubuluksen osasta.

Säätely. Takaisinimeytymistä säädellään hormonisesti. Vasopressiini (ADH) lisää veden takaisinottoa kerääjäputkessa. Aldosteroni lisää natriumin takaisinottoa distaalisessa tubuluksessa ja kerääjäputkessa. Atrioventraalinen natriureettipaletti (ANP) voi vaikuttaa natriumin takaisinottoon vähentäen sitä.

Kliiniset näkökulmat. Takaisinimeytymisen häiriöt voivat johtaa esimerkiksi glykoosin esiintymiseen virtsassa diabetes mellitusessa (osmoottinen diureesi), Fanconi-oireyhtymässä proksimaalisessa tubuluksessa ja erilaisten diureettien vaikutuksien kautta. Normaalisti takaisinimeytyminen on olennainen osa virtsan kulun hallintaa ja homeostaasin ylläpitämistä.