Aikamuodot

Aikamuodot, tai aikamuodot kielen verbien kehityksessä, ovat suomen kielen finite-fomien ryhmä, jotka ilmaisevat tapahtuman ajoituksen ja vaihtuvat tekijän mukaan. Ne mahdollistavat sen, että voimme sanoa, milloin jokin teko tapahtui, tapahtuu tai liittyy nykyhetkeen.

Preesens on aikamuoto, jolla ilmestyy nykyhetken tapahtumat. Se kattaa sekä ajankohtaisen toiminnan että yleisluonteiset toistuvat tai yleisesti voimassa olevat asiat. Esimerkki: Minä syön aamiaista. Hän menee kouluun.

Imperfekti ilmaisee mennyttä aikaa ja usein käytetään kertomaan yksittäisistä, valmiiksi päättyneistä tapahtumista. Esimerkki: Minä menin elokuviin eilen. Hän kirjoitti kirjeen viime viikolla.

Perfekti kuvaa kokemusta tai tapahtumaa, joka on kiinnittynyt nykyhetkeen. Se muodostetaan olen/olemme -muodon kaltaisella olla-verbin presentillä sekä verbin menneisyyden partisiipilla. Esimerkkejä: Olen nähnyt sen. Olemme syöneet jo aamiaisen.

Pluskvamperfekti kertoo tapahtuman, joka oli jo päättynyt ennen toista mennyttä tapahtumaa. Se muodostetaan olin/oli/olimme -muodolla plus kaukainen menneen ajan partisiippi. Esimerkki: Olin nähnyt sen ennen kuin hän saapui. Olimme syöneet ennen näkemäsiä tapahtumia.

Futuuri on tulevaisuutta ilmaiseva aikamuoto. Suomessa tulevaisuutta käytetään usein perinteisesti preesensiä tai periphrastista rakennetta tulevan avulla. Yleisesti tavallinen muoto on esimerkiksi tuleva osa avustavan tulevan kanssa: Minä tulen tekemään sen huomenna. Hän tulee kirjoittamaan kirjan, tai yksinkertaisempi: Minä menen tapaamaan sinua huomenna.

Aikamuotojen käyttö vaihtelee kielen tyylistä ja rekisteristä. Perinteisesti suomen kieli rakentaa tulevaisuuden usein preesensillä, mutta monimutkaisemmissa teksteissä voidaan käyttää futuurin ilmaisua tuleva-verbin kanssa.