Aggliutinatiiviset

Aggliutinatiiviset kielet ovat kieliopillisen typologian ryhmä, jossa sanat muodostuvat juuresta ja peräkkäisistä affiksipäätteistä. Jokainen affiksi ilmaisee yhden kieliopillisen merkityksen, kuten henkilön, luvun, aikamuodon tai sijamuodon, ja affiksit lisätään lineaarisesti perään. Morfeemien rajat ovat tyypillisesti selviä, mikä mahdollistaa sanojen hyvän pilkottavuuden ja uusien sanojen muodostamisen pienellä määräytyneellä affiksien ketjulla.

Esimerkkejä aggliutinatiivisista kielistä ovat suomi, turkki, unkari, baski ja swahili. Näissä kielissä taivutukset, aikamuodot ja muut kieliopilliset ominaisuudet rakennetaan ketjuun, jossa affiksit lisätään sanan vartalon perään tai sisälle. Affiksien järjestys on usein kielellisesti vakiintunut, ja sama affiksi voi esiintyä monessa sanassa ilman juuri, jota se muuttaisi. Tämä mahdollistaa pitkien ja monimutkaisten sanojen muodostamisen, joissa on lukuisia kieliopillisia merkityksiä kerrallaan.

Aggliutinatiivisuus eroaa toisinaan toisistaan määritelmältään: toisaalta joissakin kielissä affiksit ilmaisevat vain yhden ominaisuuden kerrallaan, toisaalta taas joissakin muissa kielissä affiksit voivat koodata useita ominaisuuksia yhdessä. Lisäksi aggliutinatiivisuus sijoittuu kielityypologisella jatkumolla eristävien kielten ja fusiivisten kielten välille, joissa morfeemit voivat merkitä useita ominaisuuksia samaan aikaan ja sanojen muoto voi vaihtua sisäisesti. Kielityypologian kannalta aggliutinatiivisuus periytyy monipuolisessa moninaisuudessaan, ja monia kieliä voidaan luonnehtia sekä agglutinoituneiksi että fuusion kaltaisiksi riippuen tarkastelun tasosta.