Adrenaalivajeen

Adrenaalivaje on tila, jossa lisämunuaisten kuorikerros ei tuota riittävästi steroidihormoneja, erityisesti kortisolia, ja primaarisessa vajaatoiminnassa myös aldosteroonia. Tila voi kehittyä eri mekanismeilla ja jaetaan tyypillisesti primaariseen, sekundaariseen ja tertiaariseen adrenaalivajeeseen.

Primaarinen adrenaalivaje tarkoittaa lisämunuaisten itsensä sairautta, esimerkiksi Addisonin tautia, jolloin sekä kortisoli- että aldosteroonituotanto heikkenevät. Sekundaarinen adrenaalivaje johtuu aivolisäkerakenteen tai hypotalamuksen vajaatoiminnasta, jolloin kortisolin tuotanto on vähäistä mutta aldosteroonin säätely säilyy yleensä. Tertiaari adreinaalivaje liittyy pitkäaikaiseen ulkoiseen glukokortikoidien käyttöön ja hypotalamuksen toimintakyvyn heikkenemiseen. Tulehdukselliset tai infektiot voivat laukaista kriisin, jos vajaatoimintaa sairastaa.

Oireet ovat usein epäspesifisiä, kuten väsymys, laihtuminen, heikotus, pahoinvointi, vatsankipu ja ruokahaluttomuus. Primaarisessa vajaatoiminnassa voi esiintyä hyperpigmentaatio, suolankarminhimoon liittyvät muutokset sekä matala verenpaine ja mahdolliset elektrolyyttihäiriöt (natriumin lasku, kaliumin nousu). Sekundaarinen ja tertiaarinen vajaatoiminta voivat olla lievempiä ja aldosteroonikriittiset oireet voivat olla vähäisiä.

Diagnoosi perustuu oireisiin sekä veren kortisolipitoisuuden ja ACTH-tason mittauksiin. ACTH-stimulaatiotesti auttaa erottamaan primaarin ja sekundaarisen vajaatoiminnan. Hoito on elinikäistä korvaushoitoa: glukokortikoidia (esim. hydrokortisoni) perusannostuksena ja primaarisessa vajaatoiminnassa myös mineralokortikoidia (fludrokortisoni). Hätänä varten potilaan tulisi osata sick-day-ohjeet ja käyttää hätätapauksissa lisäannoksia sekä hakeutua hoitoon viranomaisille.

Ennuste riippuu taudin varhaisesta diagnosoinnista ja hoitotasapainon ylläpidosta; oikea-aikainen hoito estää vakavia komplikaatioita kuten lisämunuaiskriisiä.