64bittisiä

64bittisiä tarkoittaa tietotekniikassa käytettyä termiä, jolla kuvataan arkkitehtuureja, datatyyppien leveyksiä tai muistien osoitusleveyksiä, joiden perusyksikkö on 64 bittiä eli 8 tavua. 64-bittinen leveys määrittää, miten suuria kokonaislukuja voidaan tallentaa, kuinka paljon muistia voidaan osoittaa ja millaisia käskyjä sekä operaatioita voidaan tehokkaasti toteuttaa.

Ominaisuudet ja vaikutukset: 64-bittisissä järjestelmissä käytetään 64-bittisiä rekistereitä ja osoitteita. Teoreettinen osoiteavaruus on 2^64 tavua, noin 18,4 eksatavua, mikä mahdollistaa erittäin suurten muistien käsittelyn. Käytännössä osoiteavaruus sekä tuettu arkkitehtuuri määrittävät, miten paljon muistia on todellisuudessa osoitettavissa.

Esimerkkejä ja käyttöönotto: Yleisiä 64-bittisiä arkkitehtuureja ovat x86-64 (AMD64), joka on laajennus alkuperäisestä x86:stä, sekä ARMv8-A (AArch64). Nykyään suurin osa työpöytä- ja palvelinlaitteista sekä useimmat älypuhelimet toimivat 64-bittisellä ohjelmistolla, ja suurin osa käytössä olevasta kehityksestä on 64-bittistä.

Yhteensopivuus ja ohjelmointi: Useimmat 64-bittiset käyttöjärjestelmät tukevat 32-bittisten sovellusten ajon yhteensopivuusmoduuleilla, mutta 64-bittiset sovellukset tarvitsevat 64-bittisiä kirjastoja ja käyttöympäristöjä. Ohjelmointikielissä ja järjestelmäkutsujen rajapinnoissa osoittimet ja useimmat kokonaislukutyypit ovat 64-bittisiä, mikä vaikuttaa muistin hallintaan ja suorituskykyyn.

Nykytila: 64-bittinen arkkitehtuuri on nykyään standardi suurimmassa osassa moderneja laitteita ja ohjelmistoa, ja 32-bittistä teknologiaa käytetään enää lähinnä erikoistapauksissa tai vanhoissa järjestelmissä. Tulevaisuuden kehityksessä kiinnitetään huomiota muun muassa 128-bitin mahdollisuuksiin, mutta 64-bittinen laskenta on vakiinnuttanut asemansa.