datatyyppien

Datatyyppien käsite kuvaa arvojen luokittelua ohjelmointikielessä. Jokainen datatyyppi määrittelee, millaisia arvoja voidaan tallentaa, mitä operaatioita niille on luvallista suorittaa sekä miten ne muistissa järjestäytyvät.

Pääjaottelu on primitiivisiin (perustyyppisiin) ja koostettuihin tyyppeihin. Primitiivisiä esimerkkejä ovat kokonaisluvut (integer), liukulukut (floating-point), totuusarvot (boolean) ja merkit (character). Merkkijonot (string) voivat kielestä riippuen olla primitiivejä tai koostettuja tyyppejä.

Koostetut tyypit koostuvat useammasta arvosta tai osasta. Niihin kuuluvat esimerkiksi listat tai taulukot, tuplet, rakenteet/structit, sanakirjat/mapit sekä joukot. Koostetut tyypit mahdollistavat monimutkaisempien tietojen ja toimintojen hallinnan yhdessä kokonaisuudessa.

Tyypitysjärjestelmä voi olla staattinen tai dynaaminen. Staattisessa järjestelmässä tyypit määritellään käännösvaiheessa tai niiden tarkastukset tehdään etukäteen, mikä voi parantaa suorituskykyä ja virheiden varhaista havaitsemista. Dynaamisessa järjestelmässä tyypit tarkastetaan suorituksen aikana, mikä voi lisätä joustavuutta mutta joskus vähentää tehokkuutta. Osa kielistä tukea myös tyypin inferenssiä, jolloin tarkka tyyppi voidaan päätellä ilman eksplisiittistä määritystä.

Datatyyppien valinnalla on merkitys ohjelman turvallisuudelle, virheiden ehkäisylle ja optimoinnille. Hyvin suunnitellut tyypit auttavat documentoinnissa, koodin ylläpidossa sekä yhteensopivuuden varmistamisessa eri järjestelmissä.