64bittiset

64bittiset viittaa järjestelmiin, joissa tiedon perusyksiköiden, osoitteiden ja rekisterien leveys on 64 bittiä. Tämä ulottuvuus vaikuttaa sekä prosessorin arkkitehtuuriin että ohjelmistojen suorituskykyyn, muistinhallintaan ja datan käsittelyyn. 64-bittinen osoitteisto mahdollistaa huomattavasti suuremman muistiväylän kuin 32-bittinen, mikä käytännössä tarkoittaa, että suuria muistimääräisiä sovelluksia voidaan käyttää ja käsitellä tehokkaammin.

Historian ja käytännön käyttöönoton näkökulmasta 64-bitisyys kehittyi erillaisilla prosessorialustoilla 1990-luvun lopulta alkaen. Räätälöidyissä ympäristöissä tunnetuimpia esimerkkejä ovat x86-64 (myös AMD64 ja Intel 64), ARMv8-A:n 64-bittinen AArch64 sekä IBM POWER- ja SPARC64/ MIPS64 -arkkitehtuurit. Useimmat nykyaikaiset työpöytä- ja palvelinjärjestelmät sekä mobiililaitteet tukevat 64-bittisiä versioita, ja yleisimmät ohjelmointikielet sekä kääntäjät ovat suunniteltu 64-bitiseksi.

Etuja 64-bitisyyteen liittyy suurempi muistin osoituskapasiteetti, parempi suorituskyky suurissa tietojoukossa sekä suuremmat kokonaisluvut ja rekisterit, mikä voi johtaa nopeampaan laskentaan tietyissä sovelluksissa. Toisaalta siirtymä 64-bittisyyteen on tuonut myös yhteensopivuushaasteita: jotkut 32-bittiset ohjelmat tarvitsevat yhteensopivuuskerroksia tai uudelleenkoodauksia, ja 64-bittiset ohjelmistot voivat käyttää enemmän muistia joissakin tilanteissa.

Nykytilanteessa 64-bitisyys on vakiintunut standardiksi suurimmassa osassa tietoliikenne- ja laskentakäyttötarkoituksia. Sitä vastaa laaja tuki sekä käyttöjärjestelmissä että ohjelmisto- ja kehitysympäristöissä, ja keskustelu uusista arkkitehtuureista, kuten 128-bittisistä vaihtoehdoista, esiintyy pääasiassa rajatummissa konteksteissa.