64bittistä

64bittistä tarkoittaa tietojenkäsittelyyn käytettävän tiedon pituutta ja osoitteiden leveyttä, jotka ovat 64 bittiä. Tämä kattaa sekä laskentayksiköiden rekisterit että muistiosoiteavaruuden. 64-bittinen osoiteavaruus voi teoreettisesti käsitellä 2^64 osoitetta, mikä mahdollistaa suurten muistien ja suurten lukujen tehokkaan käsittelyn. Käytännössä todellinen osoiteavaruus ja suorituskyky riippuvat laitteistosta, käyttöjärjestelmästä sekä sovelluksesta.

64-bit-lukuarvot voivat olla sekä kokonais- että liukuluvuintia. Esimerkiksi 64-bitin kokonaislukuja on sekä signed että unsigned -muodossa. IEEE 754 -standardin mukainen 64-bitinen liukuluku on yleinen “double-precision” -tyyppi. Myös 64-bit rekisterit mahdollistavat suuremman ja kattavamman tiedon käsittelyn yhdellä ohjauksella.

Keskeisiä esimerkkejä 64-bit-arkkitehtuureista ovat x86-64 (myös AMD64), joka on laajalti käytössä PC- ja palvelinlaitteissa, sekä ARMv8-A:n AArch64, joka on yleinen mobiili- ja erilaisissa laitteissa. 64-bit-arkkitehtuuriin siirtyminen on vaikuttanut sekä ohjelmointiin että järjestelmäarkkitehtuuriin: käyttöjärjestelmät kuten Windows, Linux ja macOS tarjoavat 64-bit-versioita, ja suurin osa nykyaikaisista sovelluksista on suunniteltu 64-bit-PC:ille tai -laitteille. 64-bit-ympäristöt tukevat laajempaa osoitealaa, suurempia tietomääriä sekä usein parempaa suorituskykyä sovelluksissa, joissa suurta muistia tai suuria lukuja käsitellään.

Ristiriitaiset näkökohdat liittyvät kokonaismuistin koon hallintaan, muistinhallintatapojen suurentuneeseen koon aiheuttamaan muistijalanjälkeen sekä mahdollisiin muutoksiin ohjelmointikielissä ja kirjastoissa.