16bitarkkitehtuurit

16-bitarkkitehtuuri viittaa prosessorien peruskantaan, jossa yleisesti käytetyt rekisterit ja suurin osa sisäisistä dataväylistä ovat 16-bittisiä. Tällainen arkkitehtuuri mahdollistaa 16-bittisten arvojen käsittelyn yhdellä kerralla ja yleensä paremman suorituskyvyn kuin 8-bittiset järjestelmät, samalla kun se rajoittaa osoitusmuistin määrää suhteessa myöhemmän 32-bittisten järjestelmien tasoon. Osoitteistuksen osalta tilanne vaihtelee: monissa 16-bittisissä arkistoissa suora muistiosoite on rajallinen, mutta segmentointi on laajentanut osoitettavissa olevan muistin määrää. Esimerkiksi Intelin 8086/8088 käyttää 20-bittistä osoiteavaruutta, jonka avulla voidaan osoittaa jopa noin 1 megatavua muistia segmentointia hyödyntäen.

Esimerkkejä 16-bit-arkkitehtuureista ovat Intel 8086/8088, jotka muodostivat IBM PC -yhteensopivien järjestelmien vankan perustan; Motorola 68000, jolla oli laajempi osoiteavaruus ja monipuoliset käskyt; sekä Zilog Z8000, TI TMS9900 ja NEC:n V20/V30-sarjat. Näillä prosessoreilla oli erilaisia ohjelmointimalleja ja ne vaikuttivat sekä henkilökohtaisten tietokoneiden että ammattikäyttöisten laitteiden kehitykseen 1980-luvulla.

16-bit-arkkitehtuuri toimi sillanroolissa 8-bitin ja 32-bitin välillä: se tarjosi paremman muistinhallinnan ja monipuolisemman ohjelmointiympäristön verrattuna 8-bitisiin sekä askeleen kohti suurempaa suorituskykyä. Nykyään 16-bit-arkkitehtuuri on suurelta osin korvautunut 32- ja 64-bittisillä järjestelmillä, mutta sitä esiintyy edelleen joissain sulautetuissa järjestelmissä sekä vanhojen ohjelmistojen yhteensopivuuden ylläpidossa ja opetuksessa.

---