älytelevisiot

Älytelevisiot ovat televisioita, joissa on sisäänrakennettu verkkoyhteys ja ohjelmisto, jonka avulla voi käyttää verkkopalveluita, sovelluksia ja mediaa ilman erillistä digiboksia. Ne yhdistävät näytön älyalustaan, jonka kautta voi katsoa suoratoistopalveluita, selata internetiä, käyttää sovelluksia ja ohjata yhteensopivia älykotilaitteita. Useimmissa malleissa on Wi‑Fi- ja Ethernet-yhteys sekä Bluetooth, sovelluskauppa ja tuet erilaisten palveluiden asennukselle. Jotkin tukevat kuvien heijastusta tai peilausta mobiililaitteilta ja äänikomentoja.

Älytelevisioissa käytetään erilaisia käyttöjärjestelmiä; esimerkkejä ovat Android TV / Google TV, Samsungin Tizen, LG:n webOS sekä Sonyn (periaatteessa Android TV/Google TV). Näille alustoille on tarjolla sovelluskauppia, kuten suoratoistopalvelu- ja pelisovelluksia. Käyttöliittymät tarjoavat yleensä ominaisuuksia kuten ohjelmavahdin, suosikkinäkymät ja ääniavustajat (Google Assistant, Amazon Alexa tai valmistajan oma ääniavustaja). Useat televisiot tukevat lisäksi yhteensopivuutta AirPlayn tai Chromecastin kanssa.

Älytelevisioiden juuret ovat 2000-luvun lopulla, mutta suoratoistopalveluiden nousu teki niistä yleisiä 2010-luvulla. Nykyään suurin osa uusista televisioista on älykkäitä jo oheislaitteiksi asti; niiden ominaisuuksia laajennetaan jatkuvasti hallintaa, liiketoimintaa ja sisäistä suoratoistoa varten. Haasteita ovat sovelluskehityksen fragmentoituminen, yksityisyys ja turvallisuus sekä päivitysten saatavuus ja rajoitettujen alustoiden riippuvuus.

Älytelevisioiden rooli kotitalouksissa on etääntynyt viihteen keskuksesta kotia älykkäämpien järjestelmien keskukseksi. Niillä voi pelata pilvipohjaisia pelejä, käyttää suoratoistopalveluita, katsella verkkosivuja ja ohjata älylaiteverkkoa. Tulevaisuudessa korostuvat tekoälypohjaiset suositukset, parempi kuvanlaatu ja ääniavustajien syvempi integraatio, sekä pelaamisen ja puheohjauksen parempi tuki.