Äänikoodausmenetelmä

Äänikoodausmenetelmä, tunnettu myös nimellä äänipakkaus tai äänen pakkaus, on prosessi, jossa digitaalista äänidataa muunnetaan tehokkaampaan muotoon. Tämän tarkoituksena on pienentää tiedostokokoa tai siirtovirran vaatimaa kaistanleveyttä, samalla pyrkien säilyttämään mahdollisimman hyvä äänenlaatu. Äänikoodausmenetelmiä käytetään laajalti esimerkiksi musiikin tallennuksessa ja suoratoistossa, puhelinviestinnässä, äänikirjoissa ja videotiedostoissa.

Menetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen pääluokkaan: häviöttömät ja häviölliset. Häviöttömät menetelmät pakkaavat dataa ilman informaation menetyksiä, eli pakatun ja puretun tiedoston välinen ero on olematon. Esimerkkejä tällaisista ovat FLAC (Free Lossless Audio Codec) ja ALAC (Apple Lossless Audio Codec). Häviölliset menetelmät sen sijaan poistavat osan äänidatasta, jota ihmiskorva ei tyypillisesti havaitse tai joka on vähemmän merkityksellistä. Tämä mahdollistaa huomattavasti suuremman pakkaussuhteen. Yleisiä häviöllisiä koodekkeja ovat MP3 (MPEG-1 Audio Layer III), AAC (Advanced Audio Coding) ja Ogg Vorbis.

Valitun äänikoodausmenetelmän tehokkuus riippuu monista tekijöistä, kuten käytetystä algoritmista, bittinopeudesta (bitrate) ja itse äänisignaalista. Korkeampi bittinopeus yleensä parantaa äänenlaatua, mutta kasvattaa samalla tiedostokokoa. Äänikoodausmenetelmien kehitys on jatkuvaa, ja uusia, tehokkaampia ja laadukkaampia menetelmiä julkaistaan säännöllisesti.