Äänensävyn

Äänensävyn (timbre) on äänilähteen laadullinen ominaisuus, jonka avulla kuulija erottaa äänet, joilla on sama korkeus ja sama äänenvoimakkuus. Se kuvaa, millainen sointi äänestä kuuluu ja millä instrumentilla tai äänilähteellä se syntyy.

Äänensävy määräytyy ensisijaisesti ääniaaltojen spektrin rakenteesta sekä äänen aikaisesta muodonmuutoksesta. Perustaajuuden ympärillä olevat ylipäästöt ja niiden jakauma sekä inharmoniset komponentit vaikuttavat. Lisäksi äänen hyökkäys- ja päättymisvaiheet (ADSR) sekä resonanssit muokkaavat kokonaisuutta. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta sama nuotti kuulostaa erilaiselta, riippuen esimerkiksi viulusta, klarinetista tai kitarasta.

Monet käytännön tekijät muokkaavat äänensävyn: soittimen rakenne ja materiaalit, valmistus sekä soittotekniikka; lisäksi tilan akustiikka sekä äänitys ja jälkikäsittely vaikuttavat. Näiden vuoksi sama nuotti voidaan tallentaa tai esittää monin tavoin erilaisena.

Timberia tutkitaan sekä subjektiivisesti kuulemalla että objektiivisesti mittaamalla. Kuvailussa käytetään sanoja kuten kirkas, lämmin, täyteläinen tai karhea. Objektiivisesti voidaan analysoida spektri- ja aikadataa: spektrin kirkkaus, energiajakauman muoto, karheus ja inharmonisuus. Timbre on keskeinen osa musiikillista ilmaisua sekä instrumenttien että esiintyjien tunnistamisessa.